Voi hyvä luoja miks, oi miks just sillä hetkellä, kun mä pakotan itseni ylös ja lähden tekemään jotain kivaa, on joku ihmiskyrpä raahannu itsensä samaan aikaan samaan paikkaan?
Kello 17.13, kaupungin suurin kahvila, pöytä numero 13. Kyllä, 13. Ihan oikeesti.
Siinä ne kaks pahaa istuu juonimassa keskenään, vaihtaa helliä suudelmia minuutin välein ja pitää toisiaan kädestä. Lopettakaa nyt jo saatana, mä oksennan kohta. Tottakai, siis totta-vitun-kai Tommi ja Salla on aina siellä missä mä olen.
Sen yhden ainoon kerran, kun mä menen ja tuhlaan viimeiset kolikkoni ylihinnoiteltuun kahvikupilliseen ja raahaan perseeni pöytään, nostaessani katseeni ylös lattiasta, mua tuijottaa Sallan vittuuntuneet kasvot.
Ei saatana, mä sanon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti