Vaikka mä olen kerranki saanut nukuttua, niin mua väsyttää silti. Ei jaksaisi liikuttaa mitään ruumiinosaa, ei jaksaisi puhua ja hengittäminenkin tuntuu hetkittäin ylitsepääsemättömältä.
Lauri on taas hankala, en edes jaksa ajatella sitä.
Ei mulla nyt mitenkään maailmanloppu fiilikset ole, mutta äh.
Elossa ollaan, se oli se, mitä olin tulossa kertomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti