Elossa ollaan.
"Oho, vielä se kusipää sinnittelee."
En halua mennä kotiin, siellä se ahdistus tulee taas, tiedän. Istun siis koulun aateekoossa ja kirjoitan teille.
Terveystiedon tunti ei oo vaihtoehto, en mä jaksa kuunnella ihmisten sydämestä tai ties mistä yhtään mitään. Mun sydän on viety jo aikoja sitten, ei mulla oo sellasta. Sydämetön paska.
En edes muista milloin olisin syönyt niin paljon kuin eilen. Lauri (Kyllä, luitte oikein. Lauri.) vei minut syömään ja maksoi kaiken alkupaloista jälkiruokaan.
En mä sitten tiedä mistä se on rahaa saanut, typeryyksillä kai. Ihan sama. Hyvää se ruoka silti oli.
Mä mietin tossa äsken, että oon kai ostettavissa. Kun oon vihainen, mut saa lepytettyä ruualla, lahjoilla ja kukkasilla. Suklaakin toimii.
"Mähän sanoin, että sä oot huora!"
Mitä väliä sillä on, mitä muut ajattelee. Ihan sama.
Välitunti alkaa ja minun täytyy juosta. Kahville. Ei seuraavalle tunnille, ei vahingossakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti