Melkein vuoden te ootte saannu seurata mun elämää ja tänään on se päivä, kun mä tajuan, että mikään ei oo muuttunu mihinkään suuntaan. Mä oon ihan yhtä ahdistunut nyt, kuin vuosi sitten. Kaikki asiat on ihan yhtä sekaisin - jos ei enemmänkin. Mikään ei ota järjestyäkseen, mikään ei muutu paremmaksi.
Joo, mä oon saanu mun elämään ihmisen, joka on mulle tällä hetkellä yks rakkaimmista. Mä oon saanu blogilleni 38 ihanaa lukijaa, paljon tsemppejä ja neuvoja. Mä oon kasvanu henkisesti ja oppinu paljon uutta elämästä.
Mut silti. Mä taistelen joka päivä niiden samojen asioiden kanssa, kuin vuosi sitten. Taistelen rakastamani ihmisen huomiosta, tunnen oloni yksinäiseksi, eikä minulla ole ketään kenelle puhua. Rahat ovat lopussa, voimat ovat lopussa, koulu ei suju. Samoja juttuja, kuin vuosi sitten. Roikun yhä Tommissa, minulla ei ole yhtään ystävää, enkä ole kovin kummoisissa väleissä vanhempieni kanssa.
"Kaikki muuttuu kyllä paremmaks ajan kanssa!"
Mä oon kuullu sen lauseen niin monesti, etten halua kuulla sitä enää kertaakaan. Jos mä vuoden jälkeen en ole edennyt metriäkään, miks mä etenisin toisessakaan vuodessa yhtään mihinkään? Asiat pyörii paikallaan, elämä pyörii paikallaan. Juuri kun löydän uuden ihmisen vierelleni, menetän jonkun toisen. Mikään ei ole pysyvää, mikään ei kestä.
Minut on tuomittu epäonnistumaan. Vaikka kuinka yrittäisin olla positiivinen, saan pelkkää paskaa niskaan ja kaikki menee entistä huonommin. En tiedä kuinka kauan jaksan tätä enää.
Valitettavasti totuus on pikemminki se, että kaikki (tai ei mikään) ei muutu paremmaksi jos itse et tee asioille mitään. Päin vastoin tilanteesi todennäköisesti menee huonompaan suuntaan tulevaisuudessa jos et saa elämääsi järkevää mielekästä sisältöä ja itsekuria tietyissä asioissa. Olet nuori ja sikäli on hyvät mahdollisuudet muuttaa elämäsi suunta, mutta ei se ikä ja aika automaattisesti elämää helpommaksi tee! Tsemppiä kuitenkin...
VastaaPoistaKuulen myös paljon sitä, että olen nuori ja minulla on koko elämä edessä. Kuten sanoit, ei se ikä tee mitään yhtään helpommaksi. Täytyisi jaksaa, mutta kun en jaksa. Kiitos tsempeistä <3
PoistaKomppaan edellistä kommentoijaa. Muista, että arvet (niin fyysiset kuin henkiset) kertovat menneisyydestä, ei tulevaisuudesta.
VastaaPoistaIte sain elämän paremmin raiteilleen kun alotin pikku hiljaa joistakin tietyistä epäkohdista ja etenin pikku hiljaa, sun kannattais kokeilla sitä. Ei sulla ainakaan hävittävää ole!
Jos olisin koittanut saaha kaiken raiteilleen kerrallaan, mullakin olisi hajonnut pää. Tai näin ainakin ajattelen.
Tsemppiä muru<3
En enää edes tiedä mistä aloittaa, kaikki on niin sekaisin. Saan asia korjattua hetkellisesti, mutta loppujen lopuksi kaikki palaa takaisin vanhoille raiteilleen.
PoistaKiitos <3
Sun teksteistä huokuu kova ahdistus, masennus ja epätoivo. Omasta kokemuksesta tiedän, että jonkun salaisen pisteen jälkeen ei enää pääse yksin ylös vaikka kuinka yrittäisi, voimia ei vain ole. Eli hae apua. Se auttaa, se ihan oikeasti auttaa eikä ole luovuttamista vaan vahvuutta. Sulla on vielä hieno elämä edessä, älä usko että kompuroit koko loppuelämäsi.
VastaaPoistaTsemppiä ja voimia avun pyytämiseen !
Oikeassa olet...
PoistaKyllä minä sitä apua haen. Joskus. Ehkä.
Kiitos <3