Olen sun elämäsi suloisin virhe

Menin sille yökävelylle, jota minulle ehdotettiin. Puhelin soi, auto kaartaa pihaan, ajamme keskustaan ja kävelemme tyhjiä katuja maanantai yönä. Yksi asia oli kuitenkin toisin, kuin olin suunnitellut. Kanssani ei ollut se ihminen, kenen oli tarkoitus olla.

Lauri rakas soitti kyllä illalla, toivotti hyvät yöt ja kertoi rakastavansa, sanoi tulevansa huomenna yöksi ja kävi omaan sänkyynsä nukkumaan. Minä kävin omaani, mutten saanut unta. En osaa nukkua yksin. Hetken sängyssä pyörittyäni puhelin soi, tuntematon numero. Tavoistani poiketen vastaan, tiedän jo valmiiksi kuka minua tavoittelee. Tommi.

"Voitaisko me nähdä, ihan ilman mitään taka-ajatuksia, ihan ilman mitään suunnitelmia? Vai ootko sä kauheen väsyny? Tai vihainen?"

"En mä oo. Tuu hakee vartin päästä."

Onhan se väärin Lauria kohtaan, mutta en vain voi kertoa. Ei se kuulostaisi normaalilta, ei Lauri ymmärtäisi. "Mä kävelin mun eksän kanssa keskustassa keskellä yötä pari tuntia ja jauhoin paskaa."

Nyt minulla kuitenkin on parempi olo kuin pitkään aikaan, ainakin hetkellisesti. Sain puhua, sain kertoa miltä minusta tuntuu. Rehellisiä lauseita ilman jatkuvaa ajattelua ja miettimistä. Totuuksia totuuksien perään. Naurua niin paljon, että itkettää. Surkeaa huumoria toisten kustannuksella. Murheita ja monimutkaisia ihmissuhde kuvioita.

Pitkästä aikaa kanssani oli se Tommi, jota olen kaivannut. Se Tommi on sittenkin siellä jossain, vaikka jo hetken luulin sen kadonneen ikuisiksi ajoiksi. Ja myös se Ada oli siellä. Se Ada, joka en kenenkään muun seurassa saa täysin olla. Se Ada, jonka luulin kadonneen ikuisiksi ajoiksi.



[Mä tiedän, että me kaksi ollaan yhdessä siellä jossain. Me juostaan öisillä kaduilla pitäen toisiamme kädestä. Me nauretaan ja nautitaan elämästä. Mikään tai kukaan ei rajoita meitä. Meidän ei tarvitse salata mitään, on vain me kaksi. Me ollaan niin onnellisia, niin hirmu onnellisia. Mutta rakas mä tiedän, että niin ei tule koskaan tapahtumaan tässä elämässä. Onni ei ole meitä varten. Mut me ollaan siellä jossain, kaukana täältä. Ja se on se voima, joka kannattelee mua. Siellä jossain, joskus, me ollaan me.]