Tiesin sen. Tiesin sen niin varmasti, että sanoin siitä jopa teille.
Heti kun kehun, kaikki menee pieleen. Heti kun kehun, hän ottaa sen käskynä tehdä jotain typerää. Niin tälläkin kerralla.
"Mä oon humalassa ja mä oon Turussa."
Mitä?
"Odotas hetki, tää pätkii. Mitä sä sanoit?"
"Mä oon humalassa."
"Ai, mä jo hetken luulin, että sä sanoit olevas Turussa!"
"No oon mä kyllä sielläkin joo. Mä oon humalassa Turussa."
Hetkinen. Aivot lyö tyhjää. Soittaako hän tosiaan minulle humalassa ja kertoo olevansa Turussa? Kyllä, juuri niin tässä on tainnut käydä.
Kello on vähän yli yhdeksän lauantai-iltana ja leikkipoikaystäväni soittaa minulle jurrissa Turusta.
"Mää oon Turkuses" ja räkäinen nauru päälle. Kavereiden naurun remakka kantautuu kauempaa. En jaksa edes huutaa, toivotan hauskaa iltaa ja lyön luurin korvaan. Sinne meni leffailta.
Turun naiset ohoi, Turun yöelämässä liihottaa tänään vapaaksi päästetty unelmien mies, menkää ja ottakaa. Vapaata riistaa minun puolestani.
En jaksa enää edes vääristellä asioita tai kaupunkeja, Turussa he ihan tosissaan kuulemma ovat. Bongatkaa siis sieltä yksi ääliö muutaman kaverinsa kanssa ja viekää mukananne. Minä avaan kaljan ja laitan musiikit lujempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti