Hyvää ystävänpäivää teille jokaiselle!
"Katos perkele, tänäänhän on ystävänpäivä."
Hyvähän se on tajuta ysin aikaan illalla. Soitin mä sentään Laurille ja toivotin hyvät ystävänpäivät. Kaikkien yllätykseks mun puheluun jopa vastattiin. Humalassa, mutta silti. Ja ihan mukava se oli, kertoi rakastavansa ja niin edelleen.
Mä en nyt jotenkin oo ollenkaan oma itseni. En oo ollu sen jälkeen, kun sille Sallan ystävälle menin kertomaan musta ja Tommista. Mut ihan hyvä päätös se oli, ainakaan just nyt ei kaduta.
Tajusin äsken myös sen, että oon ollu vahingossa selvänä koko päivän. Tai kyllä mä oon kai kaks lääkettä ottanu, mutta siis mitään ylimääräsiä en. Ihan kiva, tuntuu hyvältä. En mä tosin mitään paineita tästä aio ottaa, enkä päätä että nyt tää loppuu tähän. Tiedän, että sortuisin heti huomenna ja ottaisin oikein kunnon överit. Parempi vaan mennä fiiliksen mukaan ja tehdä niin kuin parhaalta tuntuu.
Tai hetkinen... Ehkä mä oon nyt oma itseni ja viimeisen vuoden mä oon vaan ollu niin sekaisin, etten oo tajunnu kuka mä oikeasti oon. Ei, se olis pelottavaa. Ihan liian pelottavaa. En mä tällainen oo, en mä oo näin kiva oikeesti.
PS. Sivupalkista löydätte ask.fm -kysymyskenttähommajutskelin, niin heitelkäähän kysymyksiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti