Pihal leikkivät lapset vaan ärsyttää mua naurullaan

En osaa nukkua yksin enää. Jotenkin ehdin jo tottua siihen, että Lauri tuhisee vieressä ja herään pusuihin, eikä mikään ole niin masentavaa, kuin olla yksin kylmän peiton alla ja säpsähtää hereille painajaisesta ja tajuta olevansa yksin. Muutaman tunnin unilla mennään siis, mutta ei voi mitään.

Tänään minulla olisi suunnitelmissa mennä käymään koululla ja sen jälkeen Laurin luona, josta suuntaan vanhan luokkakaverini kanssa kahville. Olen ollut kamalan malttamaton jo eilisestä asti, enkä millään jaksaisi odottaa, että pääsen sinne kahville. Vaikka se onkin vain kupillinen kahvia, niin silti. Seura on harvinaista ja olen innoissani, kun sitä kerrankin on.

Tommista minulta kyseltiinkin jo, mutta hänestä ei oikeastaan ole mitään erityistä kerrottavaa. Hän on vihainen minulle, eikä halua puhua. Hän ei osaa hyväksyä sitä faktaa, että minä seurustelen, enkä ole samanlainen pettäjä kun hän on. Nyt hän yrittää mököttämällä saada mieleni muutettua ja saada minut sänkyyn kanssaan. Ei tule tapahtumaan.

Nyt kuitenkin taidan lähteä koululle päin, palataan myöhemmin!

Edit: Kirjeitä odottavat huom! Tänään en enää millään ehdi postiin, mutta ensiviikon aikana pitäisi kirjeet tippua postiluukusta!