"Mä menetän mun kämpän ja muutan kadulle asumaan. Alan huoraks ja strippariks ja etsin vanhan iljettävän miehen itselleni, joka maksaa mun elämisen kunhan vaan annan seksiä sille. Se maksaa mulle silarit ja isommat huulet ja mä kuljen kymmenen sentin korot jalassa talvellakin. Mä ajelen ferrarilla ja käyn joka päivä ulkona syömässä. Ja sulla ei oo vitunkaan sanomista siihen."
"Mä alan ryyppäämään oikein huolella, elän sossun tuilla ja juon venäjäistä viinaa pullon päivässä. En käy suihkussa ja haisen paskalta. Odotan sitä päivää milloin mun maksa räjähtää ja sä saat kunnian seurata vierestä mun muuttumista keltaseks."
"Ehkä mä vaan alan piikittää suoraan suoneen ni ei tarvitse miettiä mitään enää. Panen joka päivä eri miestä saadakseni lisää huumeita. Nostan tukia kelasta ja näännytän itseni nälkään."
Minulla on kuulemma sairas huumorintaju. Ei, ei se ole huumoria. Se on vain puhdasta vittuilua Tommia kohtaan, tiedän sen ärsyttävän häntä. "Älä viitsi", hän sanoo aina. En minä tosissani ole niiden juttujen kanssa, on minulla ihan oikeitakin tavoitteita.
On päiviä, jolloin kuvittelen eläväni yli sata vuotiaaksi ja niiden päivien tavoitteet ovat ihan selvät. Ennen kuolemaani tahdon mennä naimisiin, saada ainakin yhden lapsen, omistaa omakotitalon, käydä Roomassa, olla morsiusneito, asua ulkomailla ja hypätä lentokoneesta. Kirjoittaa kirjan, tehdä töitä taiteen parissa ja voittaa lotossa. Pieniä ja realistisia haaveita, heh.
Noiden päivien lisäksi on sitten ne tavalliset päivät. Päivät, jolloin katson asioita realistisemmin ja ymmärrän eläväni ehkä maksimissaan kaksseiskaan asti. Se olisi hienoa, päästä kaksseiskan kerhoon siis. Sen elämän ajalle minulla on ihan erilaiset tavoitteet. Kihlat Laurin kanssa, Rooma ja lentokoneesta hyppääminen kuuluvat tällekin listalle. Kirjakin ehkä. Mutta sitten sinne kuuluu myös kaikkea ihan hullua. Kaikkea, mistä ei pitäisi haaveilla. Kaikkea, mikä varmistaa pois lähdön ennen sitä kaksseiskaa. Haluan ajaa moottoritietä autolla niin lujaa kun se kulkee, hankkia moottoripyörän, polttaa pilveä, ryypätä ja sekoilla lääkkeiden kanssa.
Eivät ne ole normaalien ihmisten tavoitteita. Normaalit ihmiset haaveilevat hyvästä koulutuksesta, perheestä ja kodista. Minä haaveilen polttavani jointtia kuun valossa keskustassa kesällä. Haaveilen suutelevani humalassa baarin tanssilattialla Laurin kanssa. Haaveilen ajavani autolla keskellä yötä täysin ilman määränpäätä ja velvollisuuksia.
Ne ovat tavoitteita, joita ei voi sanoa ääneen. Tavoitteita, joita paheksutaan ja jotka eivät ole yleisesti hyväksyttyjä. Olenko oikeasti ainoa, joka haaveilee kaikesta ihan tyhmästä?
muistan tunteneeni samaa ahdistusta teininä: tavallinen elämä on liian tylsää, haluan seikkailla ja elää, en voi ahtaa itseääni sovinnaiseen muottiin. no, sitten itsenäistyin ja sain rohkeutta ja tajusin, että ei tarvitsekaan; että voin opiskella, tehdä töitä ja olla onnellinen, ja silti sekoilla siinä samalla, luuhata ulkomailla, käyttää päihteitä ja pussailla tuntemattomien kanssa. nyt olen 27 ja tehnyt suuren osan mainitsemistasi asioita (paitsi ajanut hurjaa ylinopeutta: miksi vaarantaa muiden henkeä?), enkä ole matkalla hautaan. lisäksi, en tunne paljon ketään omanikäistäni, joka vieläkään haaveilisi lapsista, urasta tai omasta asunnosta. tällainen haahuiluelämä alkaa olla jo normi meidän sukupolvellemme, joskus tuntuu että niitä jotka hankkivat lapset aikaisin ja käyvät päivätöissä saatetaan paheksua herkemmin, koska he eivät "toteuta itseään", muka. (näin siis mun piireissä, joissain toisissa piireissä varmastikin eri tavalla)
VastaaPoistaon kuitenkin eronsa sekoilulla ja haahuiluilla ja sitten itsetuhoisella käytöksellä. tiedän että omat reissuni eivät vie mua hautaan, koska olen pohjimmiltani onnellinen, enkä etsi ulospääsyä omasta elämästäni. halusin vain huomauttaa, ettei elämä ole niin mustavalkoista kuin miltä se 17-vuotiaana näyttää...
Kiitos kommentistasi! Siinä tosiaan kuului elämän kokemus ja huomaan, että olet kokenut paljon asioita. En oikein osaa vastata mitään muuta, kuin että kiitos ajatuksistasi :)
PoistaHei neiti, en mä tajua tätä sun kammoa pilvenpolttoa kohtaan. Mulla on paljon ja fiksuja kavereita, jotka pössyttää säännöllisesti. Ei se ole kännejä kummempaa. Itse oon kerenny elää varsin hyvin täysi-ikäisenäkin, sekä blaadaa, että käyttää muita päihteitä, JA mulla on korkea koulutus, JA jos luoja suo, ajattelin vielä pyöräyttää lapsenkin. Ei vanhaksi elämiseen tarvita tylsyyttä, eikä paukkujen polttaminen ketään tapa, harvoja vahingoittaakaan. Ja tosiaan olet vielä niin nuori, että kerkeet, kihloihinkin kerkeet vielä vaikka sen kaksseiskan jälkeenkin. Ei tätä elämää kannata mun mielestä elää minkään kuvittelemansa sovinnaisen suunnitelman mukaan, vaan niin, että on ihanaa.
VastaaPoistaOmassa elämässäni se, mikä näyttää tällä hetkellä epätyypillisimmältä, on, että koulutuksestani huolimatta olen pätkätyöläinen, eli taloudellista varmuutta ei ole ja tuilla mennään suurimman osan vuotta, mulla on itseäni nuorempi mies, eli lapsen kanssa täytyy vielä ootella, vaikka oon jo yli 30, ja silti halauan sen lapsen. Siis vaikka mitään vakiduunia ei mulle löydy välttämättä ikinä.
Mut siis vaikka tekisit kaiken, kun kiltti tytö ainakin, voi elämä tuoda yllätyksiä. Ainoa pysyvä asia maailmankaikkeudessa on muutos. - Moona
En milläänlailla kammoksu tai vastusta pilvenpolttoa, ei se ole ongelma minulle. Laurin kohdalla vain näyttää siltä, että se ei jää vain siihen, että poltetaan pilveä kerran viikossa, vaan kohta polttelu on joka päiväistä, eikä sekään pian riitä. Pelkään niin käyvän minullekin, koska niin on meinannut käydä muidenkin päihteiden kanssa. On vaikeaa pysyä kohtuudessa. Kohtuullisuus on ok, mutta liiallisuuksiin kallistutaan liian helposti.
PoistaItse haluaisin elää tätä elämää juuri niin kuin sinä sanoit, ei minkään suunnitelman mukaan vaan vapaasti. Minusta vain tuntuu, että ympärillä olevat ihmiset, etenkin Tommi ja isä luovat paineita minulle, asettavat normeja, joiden mukaan minun täytyy elää. Täytyisi kai vain opetella olemaan välittämättä niistä.
Kiitos kommentistasi Moona, sinulla on aina hyviä näkökulmia näihin juttuihin ja olet kyllä ihan oikeassa :)