Hymy

Jotkut ihmiset kuvittelevat, että on helppoa olla minä. On helppoa olla "vain huora", tunteeton kone, jota saa haukkua loputtomiin. On helppoa kirjoittaa nimettömänä blogia, on helppoa pitää sitäkin asiaa salassa. On ihan hirmu helppoa olla salaa jonkun ystävä, olla salaa minä. Julkinen minä ja oikea minä on ihan eri asioita.

Ei se ole niin helppoa kuin miltä se näyttää. Ulos päin täytyy näyttää hyvältä, täytyy näyttää muille, että pärjää. Se kuva, jonka annan ulos päin, ei ole koko totuus. Vaikka kävelen kaupungilla meikattuna ja hame päällä, saattaa minulla silti olla huono päivä. Vaikka näyttäisin hyvältä, en välttämättä voi hyvin. Olen vain oppinut piilottamaan sen. Etenkin suhde Tommin kanssa opetti minulle tosi paljon juurikin sitä tunteiden ja pahan olon piilottamista, opin näyttämään hyvinvoivalta.

Toki minullakin on niitä päiviä, kun käyn lähikaupassa rikkinäisissä housuissa ja tukka takussa, mutta usein miten pyrin näyttämään samalta kuin näytän hyvinäkin päivinä. Se lienee se asia, mitä ainakin Salla minussa kadehtii. Hän aina kertoi minulle, kuinka hän voisi tehdä mitä tahansa, jotta saisi olla minä. Se oli todella ahdistavaa, mutta olen silti yhä imarreltu siitä. Olen miettinyt mielessäni, että hän ei kadehtinut varsinaista ulkonäköäni tai mitään, vaan hän kadehti sitä kykyä, joka minulla on. Minulla on kyky näyttää sädehtivältä, vaikka olisin jossain toisessa maailmassa, helvetin porteilla.

Olen aina ollut tällainen. Piilotan pahan olon hienojen vaatteiden ja kauniin meikin alle. Punatut huulet näyttävät hyvältä, ei kukaan kiinnitä huomiota ilmeeseen kunhan huulet ovat punaiset. Ja sopivathan ne sävy sävyyn itkeneiden silmien kanssa.

Mitä tällä tekstillä haluan sanoa, on se, että ulkonäkö voi pettää. Koulussa koko luokan iloisimman näköinen tyttö saattaa olla se ahdistunein. Kadulla vastaantuleva sinulle hymyilevä tuntematon mies saattaa olla koditon. Kaikki on kiinni asenteesta. Kun minulla oikeasti menee huonosti, en halua tartuttaa sitä pahaa oloa muihin. Tiedän millaista on käydä läpi tätä jatkuvaa taistelua itsensä kanssa ja jos yksi hymy voi piristää jonkun päivää, annan sen hymyn mieluusti.

Nyt lähden käymään kaupassa ja lupaan hymyillä vastaantulijoille. Hymyilkää tekin seuraavaksi, kun lähdette pois kotoa. Vaikkapa vain yhdelle ihmiselle, vaikka teillä olisi kuinka huono päivä. Sillä toisellakin saattaa olla ja se hymy saattaa pelastaa sen päivän.