Onpa kiva pitkästä aikaa jutella, vaikka en tunne enää sinua

Tänään olen miettinyt menneisyyttä enemmän kuin pitkiin aikoihin. Juttelin Tommin kanssa puhelimessa pitkään, puhuimme kaikenlaista, nauroimme ja hän itkikin vähän. Mikään ei ole enää samanlaista kuin ennen, hän ei ole samanlainen, enkä ole minäkään. Ja se on hyvä juuri niin. Jos olisimme samanlaisia, kaikki ajautuisi samaan tilanteeseen kuin aiemmin. Nyt meillä on kuitenkin mahdollisuus. Meillä on mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä, uusina ihmisinä ja olla ystäviä.

Tommi tietää, että minä kirjoitan paljon. Hän tietää myös, että kirjoitan kirjeitä ja tänään hän pyysi minua lukemaan niitä hänelle. Hän rakastaa kuunnella kun luen, hän nauttii siitä todella. Muistan aina erään illan, kun istuimme Tommin luona sohvalla, joimme siideriä ja minä luin kirjeitäni hänelle. Hyviä muistoja. Niin, niin hyviä. Niinpä tänään puhelimessa luin hänelle taas yhden kirjeen, eilen kirjoittamani.

"Viime kuukausien ajan olen ollut täynnä katkeruutta. Täynnä negatiivisia tunteita ja ikävää. Minun on ollut mahdotonta hyväksyä sitä faktaa, että maailma repii kaksi niin samanlaista ihmistä erilleen. Sairaalassa maatessani olen miettinyt, että miksi et voi olla vierelläni. Kävellessäni poikaystäväni kanssa kadulla, olen miettinyt miksi et voi tulla vastaan. Olisin niin tahtonut sinun tutustuvan häneen, sinun olevan onnellinen puolestani. Pubin ohi pyöräillessäni olen miettinyt, että istutkohan sinä tummennetun lasin toisella puolen. Olen miettinyt, että ikävöitkö sinä minua iltaisin, niin kuin minä ikävöin sinua. 

Kaiken sen vihan ja katkeruuden seassa oli silti pienen pieni toivon kipinä. Usko siihen, että meidät on tarkoitettu ystäviksi. Vaikka kaikki se rakkaus haihtui savuna ilmaan, niin se ystävyys kesti. Ikävä ei kadonnut milloinkaan, joku korkeampi voima käski minun kaivata sinua. 

Ja nyt me olemme tässä. Kaikki se kaipuu ja ikävä korvataan nyt. Minulla on taas ystävä. Ystävä, josta en luopuisi mistään hinnasta, ystävä, jonka kanssa mikään vastoinkäyminen ei ole liian suuri. Ja se ystävyys ei ole kuten mikä tahasa ystävyys. Se on kieroa ja typerää, täydellisen epätäydellistä. Sille ystävälle voin kertoa uusista seksifantasioistani, kysyä neuvoa parisuhteeseeni ja haistattaa vitut hyvän yön toivotusten sijaan. Voin huutaa ja raivota, haukkua ja lyödä luurin korvaan ja silti tiedän, että se ystävä soittaa takaisin. 

Tiedän, että kun se ystävä sanoo minua kusipääksi, se hymyilee samalla ja tarkoittaa, että olen täydellinen. Tunnistan jokaisen katseen, eikä sanoja tarvita. Olen ikävöinyt sinua niin, olen ollut vaillinainen. Ja nyt olet siinä, vierelläni ja tuet minua. Voin soittaa milloin tahansa, voin kertoa sinulle ihan kaiken. Kiitos, että olet siinä."