Se asia oli se, että eivät erilaiset elämäntilanteet ole este toimivalle suhteelle. Luulimme ennen, että olemme vain liian erilaisissa tilanteissa, ikäeroa on liikaa ja jotenkin käyttäydyimme sen olettamuksen mukaan. Fakta on kuitenkin se, että jutut saa toimimaan, kun molemmat yrittävät. Kolmen vuoden ikäerosta johtuen päivärutiinimme ovat tosi erilaiset, mutta pienellä sovittelulla saimme ne toimimaan ja nyt kaikki on hyvin.
Ennen valitin etenkin siitä, että meillä ei ole aikaa nähdä. Ajan puute oli ainainen ongelma, enkä koskaan ollut täysin tyytyväinen suhteeseemme, kun näimme vain muutaman kerran viikossa, vaikka asumme suhteellisen lähellä toisiamme. Tästä asiasta riideltiin, Lauri sanoi, etten ymmärrä häntä ja minusta asia oli päin vastoin. Oivalsimme kuitenkin, että molempien täytyy joustaa, molempien täytyy luopua jostain.
Minä opiskelen ja minun täytyy nukkua aina kun vain pystyn siihen, eli yleensä öisin. Lauri tekee töitä öisin, mutta todella harvoin. Usein hän nukkuu päivät ja valvoo yöt, juuri päin vastoin kun minä yritän tehdä. Suurin ajan puutteen aiheuttaja oli se, että aina kun minä olen hereillä, hän nukkuu ja kun hän on hereillä, minä nukun. Automaattinen oletus hänellä oli se, että minä olen kone, jonka ei tarvitse nukkua laisinkaan ja se suututti minua hirmuisesti.
Erään suuren riidan jälkeen asiani meni kuitenkin vihdoin perille. Hän muutti unirytmiään ja lopetti sen jatkuvan öisen turhan vaeltelun sinne ja tänne. Nykyään hän nukkuu öisin ja minä herätän hänet tuntia ennen kuin pääsen koulusta. Hän tulee bussilla joko koululle tai meille ja vietämme illan yhdessä. Tällä viikolla hän on asunut luonani, joten hän on ollut täällä oikeastaan kokoajan.
Täytyy sanoa, että nyt olen ihan hirmu tyytyväinen. Olen viettänyt enemmän aikaa hänen kanssaan, kuin yksin ja se tosiaan on harvinaista herkkua. Minusta kuitenkin tuntuu, että tämä jatkuu juuri näin, koska hänkin vaikutti tyytyväiseltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti