"Onks kaikki hyvin?"
Mulla ei oo ystäviä, mulla ei oo parisuhdetta ja kohta mulla ei oo kämppääkään. Mä en käy koulussa enkä töissä, mä en nuku. Mä en syö enkä käy ulkona. En harrasta mitään, en tee mitään. Humallan lääkkeillä, en ole tässä maailmassa. Mä oon valehtelija ja petturi. Oon vaan yks turhake, pelkkä taakka. Kun joku edes soittais. Ihan kuka tahansa. Haluaisin vaan jutella. Mut ei, mä en edes tiedä enää missä mun puhelin on, ei siihen kukaan koskaan soita. Kukaan ei edes huomais, jos mä vaan lähtisin. Ehtisin olla ties kuinka pitkään poissa, ennen kun mun poissaolo huomattais. Haluaisin vain kadota. Mutta ei mulla ole edes rahaa. En hae apua, en vaan jaksa. Liian pitkät jonot, liikaa kusipäitä. En mä halua jutella kuin tietyn tyyppisille psykologeille, kai mulla on oikeus päättää kenelle mä asiani kerron.
"Kaikki on ihan hyvin."
Tosi jäätävinä hetkinä mä olen soittanut jopa kriisipuhelimeen. Oikeesti helpottanut monta kertaa. http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/valtakunnallinen_kriisipuhelin.Mo
VastaaPoistahttp://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/valtakunnallinen_kriisipuhelin
VastaaPoistaLinkki uudestaan kun sotkin edellisen. M edelleen.
Ei muuten ole aiemmin tullut tämä vaihtoehto mieleen, vaikka olen kylläkin kuullut noista kriisipuhelimista. Tällä hetkellä se näyttäisi olevan kiinni, mutta vastaisuuden varalle erittäinkin todennäköinen vaihtoehto. Super paljon kiitoksia! :)
PoistaVoi Ada, et tiedäkään kuinka sama tilanne mullakin täällä toisella puolen Suomea on! Et oo yksin!
VastaaPoistaEn tiedä onko julmaa sanoa, mutta kiva kuulla. Tai siis en tietenkään toivoisi tätä samaa tilannetta kenellekään, mutta kiva kuulla, että joku ymmärtää mistä puhun ja miltä minusta tuntuu. Tsemppiä sinulle!
Poista