Täydellisyys sä oot

Ääää kuolen, en kestä. Itken niin paljon, itken kuin pikkulapsi!

Tänään olin taas koko päivän ihan ajatuksissani, istuin kotona ja mietin kaikkea. Aamulla mielessäni oli vain koko Tommi homma ja kaikki mitä kuulin hänestä tänään, mutta illalla unohdin sen ja pohdin vain Lauria. Meillä ei ole ollut helppoa, ei tosiaan. Epäröin yhä kaikkea ja minun on tosi vaikeaa luottaa. Mietin taas, että onko hän tosissaan vai leikkiikö hän vain, kun emme ole nähneet viimeisen parin viikon aikana kuin muutaman kerran.

Äsken olin juuri käymässä nukkumaan, sammutin valot ja tarkistin vielä, ettei Lauri ole soittanut. Tiesin hänen olevan viihteellä kavereidensa kanssa ja tiesin, ettemme ehdi nähdä enää ennen joulua. Ei saapuneita puheluita. Painoin pään tyynyyn, suljin silmät ja yritin nukahtaa. Ja puhelin soi.

"Etkai sä nukkunu? Mulla tuli kauhee ikävä sua ja mä ajattelin vielä soittaa ja sanoo hyvää yötä. Anteeks kun mä en oo nyt ehtiny huomioida sua niin paljon kun sä haluaisit, mä vaan oon oikeesti ollu kokoajan liikkeellä. Mä oon baarissa kavereiden kanssa ja oon miettiny vaan sua koko illan. Soitin just äsken mutsille ja sanoin, että tuun sukulaisille vasta perässä maanantaina illalla ja se voi mennä jo edeltä, kun haluun nähdä sut vielä ennen joulua. Mä oon nyt baarissa ja meen täältä kaverin luo yöks selvittää päätä. Mä soitan sulle huomenna. Mä rakastan sua."

Nyt on tunteet pinnassa. Nyt on tunteet niin pinnassa, että itken silmät päästäni. Mies, joka ei puhu tunteistaan soittaa minulle miltei selvänä ja sanoo nuo sanat. Hän on muuttanut koko perheen suunnitelmia minun takiani, vain jotta ehtisi nähdä minut. Vain jotta minulla olisi hyvä mieli.

Ihana, niin ihana. Itkettää. Hymyilen päättömästi ja juttelen yksin. Turhaan minä epäilin kaikkea taas. Ihan turhaan.