Mikä tiekin lie, lopulta se elämältä liekin vie

Lauri soitti.
"Mä oon tässä kaverilla kaljalla, mä en ehdi varmaan tänään enää näkemään mut katsotaan huomenna."
Jaa. Hän kostaa. Hän kostaa sen, että minä tarvitsin omaa aikaa, kun hän olisi halunnut huomiotani. Nyt kun minä huomioisin häntä, hän leikkii vaikeasti tavoiteltavaa. Juuri niin tyypillinen Lauri. Hän pelkää tulevansa satutetuksi, eikä halua näyttää tunteitaan. "Mä teen just niin kuin mä haluan", äh miten ärsyttävää. No, ainakin kysyin. En suutu, en ole vihainen. Tämä on nyt hänen oma aikansa ja annan sen hänelle, kun hänkin antoi omaa aikaa minulle.

Kirjoitin muuten äsken aikani kuluksi ylös joitakin ajatuksiani Tommista...

"Minä menetin ihmisen, joka tarvitsi minua, muttei rakastanut. Sinä menetit ihmisen, joka rakasti sinua, muttei tarvinnut. Et näe sitä eroavaisuutta. Et näe sitä eroavaisuutta, jonka minä näen. Kohta tulee se joulu, joka meidän piti viettää yhdessä. Joulu, jonka jo valmiiksi suunnittelimme. Sitten tulee uusivuosi ja sen jälkeen minun syntymäpäiväni. Syntymäpäivät, jolloin lupasit viedä minut pubiin. En ole vielä edes saanut sitä kahvia, jonka sinä viime syntymäpäivillä minulle lupasit. Ja entäs se kaulakoru? Missä se viipyy? Tai se Ruotsin risteily? Milloin me menemme sinne? Tai se lounas, jonka lupasit tarjota sitten, kun voimme julkisesti olla yhdessä? 
Ennen kaipasin näitä asioita. Olin pettynyt, kun et ikinä toteuttanut lupauksiasi. Ja nyt, nyt olen vain onnellinen, etten kokenut niitä asioita kanssasi. Minulla on parempi ihminen vierelläni. Ihminen, jonka kanssa haluan kokea sen kaiken. Ihminen, joka pitää minusta huolta ja lunastaa lupauksensa. Hän ei lupaile paljon, mutta hän ei myöskään lupaile turhaan. 
Toivon, että vielä jonain päivänä ymmärrät, mitä menetit. Mä olen täydellinen. Mä olen kaikki mitä sä halusit ja kaikki, mitä Salla ei ole. Joku päivä sun silmäs aukeaa ja sä tajuat sen ja mä haluaisin olla näkemässä sen tuskan sun silmistäs. Mä haluan nähdä sen saman tuskan sun silmistäs, jonka sä aikoinaan näit mun silmistä. Sen tuskan, kun ihminen tajuaa, että on jo liian myöhäistä, ettei toinen rakastakaan enää."