Sivut

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Anteeks, rakas

En kestä. En vain kestä enää. Riita, taas.

Heti edellisen postaukseni jälkeen ovikello soi, känninen Lauri astuu kahden avatun kaljansa kanssa sisään ja pussaa koko naaman märäksi. Toinen kalja kaatuu eteisen matolle, toinen valuu alas kurkusta. Puheen tuottamisen vaikeudesta päätellen promilleja on veressä enemmän kuin pitkään aikaan ja seksin perässähän sitä tietysti ollaan tänne tultu. Ihan kuin se tuossa kunnossa edes onnistuisi!

Hienovarainen vihjailu sikseen ja suoraan asiaan. "Mua panettaa." Ah, seksikästä. En olisi arvannut. Minua ei. Ainakaan enää. Mökötysmoodi päälle, vedotaan tunteisiin. "Etkö sä rakastakaan mua?" Ärsyyntymistasoni nousee, nousee, nousee. Yritän saada hänet nukkumaan päätään selväksi, mutta ei. Seksiä tai ei mitään. Puolen tunnin suostutteluoperaatio ja herra kyllästyy. Hän tilaa taksin. Tässä vaiheessa suutun todella ja hän huomaa sen. "Mun täytyy mennä, taksi tuli." Hän ihan tosissaan lähtee kotiin.

Ovi lyödään kiinni, minä istun puolissa pukeissa sängyn reunalla. Muutaman minuutin mietin, että mitä juuri äsken tapahtui ja tartun sitten puhelimeeni. En mieti hetkeäkään mitä aion sanoa, sanon kaiken, mitä mieleen tulee. Juuri niin kuin aina riidellessä teen.

"Sä haluat vaan seksiä, eikö niin? Sen perässä sä oot kokoajan ollut. Tulet tänne hirveessä jurrissa pikapanolle ja suutut kun yritys ei tuotakaan tulosta. Tilaat taksin ja lähdet kotiin vetämään käteen, kun sun huoraas ei panetakaan. Nyt ei voikaan leuhkia kavereille saaneensa kun ei saanu."

Lauri mykistyy. Änkyttää jotain, en saa edes selvää sanoista.

"Ja nyt kun mä löin totuuden sun naamas eteen, sä suutut mulle, eikö? Susta ei kuulu viikkoon mitään ja sit sä tuut taas vonkaamaan seksiä multa."

Hän kokoaa itsensä, yrittää puhua niin selkeästi kuin humalaltaan pystyy.

"En mä ole vihainen. Mä vaan hämmennyin. Mä en edes tajunnut miltä mun toiminta vaikuttaa sun silmissä. En mä ole seksin perässä, vannon etten oo. Puhutaan huomenna, mun täytyy nyt nukkua pää selväks."

Heti kun puhelu katkeaa, kadun sanojani. Ei olisi pitänyt sanoa. Ei olisi pitänyt suuttua. Kaduttaa. Toivottavasti kaikki on yhä hyvin. Toivottavasti hän ei ole vihainen.

2 kommenttia:

  1. Kyllä mun mielestä sulla on oikeus myös kertoa miltä susta tuntuu! Ei Laurikaan voi olla vihainen, ku ymmärtää miltä susta tuntuu!
    Tsemppiä! - suvi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi :)

      Kyllä minustakin tuntuu nyt, että kannatti puhua. Asiat ovat hyvin taas ja sanani näyttivät menneen perille. Sain vihdoin myös jotain irti tuosta miehestä!

      Poista