Tiedätte, että kirjoitan paljon kirjeitä. Kirjoitan usenmiten Tommille, mutten tietenkään ikinä lähetä niitä tekstejä, vaan ne ovat minulle kuin terapiaa. Ihan kuin juttelisi jollekin, vaikka oikeasti puhuu vain seinille. Kerron seinille asioita, joita kertoisin hänelle, jos voisin. Kerron kuulumisia ja kuvittelen, mitä hän vastaisi minulle. Hullua ehkä, minkäs teet. Tänään kirjoitin jouluntoivotukset hänelle ja tämä teksti minun teki mieli oikeasti lähettää. Olisko siitä nyt niin paljon haittaa? Olisi. Parempi unohtaa, parempi antaa olla. Sanokaa mitä sanotte, näin minä kuitenkin ajattelen ja minulla on oikeus siihen.
"Hyvää joulua, rakas. Susta ei ole kuulunut sitten sen sun kriisipuhelun jälkeen. Taisit saada asiat kuntoon, kun et oo enää kaivannu mun apua. Ei sitten käyny mielessä, että mä olisin ehkä kaivannu sua. "Mä soitan sulle", sä sanoit. Et vain kertonut milloin. Aikaa on kulunut jo paljon, niin paljon, etten enää edes osaa kertoa. Olen seonnut laskuissa, olen väsynyt ajattelemaan. Olen jatkanut elämääni eteen päin ja niin olet kai säkin. Molemmat leikkii tahoillaan, että kaikki on hyvin.
Mä olen kuitenki väsynyt tähän leikkiin. Mä tiedän, etten voi ikinä unohtaa sua. Se ajatus kalvaa mua kokoajan, kaikki ne sanomatta jääneet sanat pyörii mun päässä. Mut en mä enää tiedä mitä niistä mä haluan sanoa. Mä en tunne sua enää. Mihin katosi se ikuisuus? Mitä tapahtui meille?
Mä kaipaan ystävää. Mä kaipaan ihmistä, kenelle voin soittaa keskellä yötä ja itkeä. Mä kaipaan ihmistä, jolla on yhtä hyviä neuvoja kun sulla. Mä haluan ystävän, joka saa mut nauramaan yhdellä ilmeellä ja ystävän, jonka eleitä mä osaan tulkita täydellisesti.
Mä en saa sun silmiä pois mun mielestä. Kaikki ne katseet on jäänyt syvälle mun mieleen, eikä niitä saa sieltä pois. Mä haluan tietää mitä sulle kuuluu, mä haluan kertoa mun kuulumiset. Miks tää meni näin? Mikä meni pieleen?
Mä sorrun. Mä tarvitsen apua. Mun terveys pettää ja mä olen vain ihmisraunio enää. Ja mä tiedän, että sä olet ajautunut samaan tilaan, kuin mä olen. Ja tähän on vain yks lääke. Mun lääke olet sä ja mä olen sun lääkkees.
Mut sitä ei ole tarkoitettu menemään niin. Nyt tää on vain kilpajuoksu hautaan. Kumpi ehtii ensin, sä vai mä?"
Mitä tommille on siis sattunu ku luin pari postausta taaksepäi missä sanoit tommin olleen todella riutuneen näköinen?
VastaaPoistaArvailujahan nämä kaikki ovat, kun en ole enää tekemisissä hänen kanssaan, mutta siis sanoisin että painoa on lähtenyt kymmenen kiloa, ryyppyputki jäänyt päälle, unettomuus ja ahdistus vaivaa. Sallapa sen kai aiheuttaa. Tommi ei vain osaa päästää irti, vaan elää suhteessa, jossa hän ei voi hyvin.
VastaaPoistaJos Tommi on sekaantunut huumeisiin?
PoistaTottakai se on mahdollista, mutten usko siihen. Vaikka hänellä onkin historiaa huumeiden kanssa, niin hän on kyllä jo saanut opetuksen niistä asioista, enkä usko, että hän koskeekaan huumeisiin enää. Kaikki on kuitenkin mahdollista, en voi tietää...
Poista