Miltei päivän hiljaisuus täällä blogin puolella ja heti minulla on kauhea ikävä teitä ja kirjoittamista! Minulla ja Laurilla oli tosiaan eilen pienimuotoiset pikkujoulut ja samalla juhlistimme puolivuotispäiväämme. En sinänsä ymmärrä, kun jotkut pariskunnat ostelevat lahjoja toisilleen joka kuukausi ja viettävät pieniäkin merkkipäiviä, mutta kuuden kuukauden jälkeen oli ihan kiva tehdä jotain erityistä. Lauri vei minut ensin syömään ja tavoistani poiketen annoin hänen maksaa. Sen jälkeen suuntasimme joululahjaostoksille ja sieltä ruokakaupan kautta heille yöksi. Minulla oli aamulla onneksi vapaatunteja koulusta, joten meillä oli aikaa tehdä kunnollinen aamupala ja syödä rauhassa.
Pääsin vasta äsken koulusta ja tulin välillä kotiin. Kiitos paljon tsempeistänne toissapäivän postauksessa, ne auttoivat todella. Vaikken kai ikinä pysty unohtamaan Tommia, enkä pääsemään eroon siitä huolesta, joka minulla on hänestä, niin ei se silti tunnu niin pahalta enää. Vaikka tiedänkin, ettei hänellä mene hyvin nyt, niin tiedän myös, ettei se ole minun asiani. Se ei kuulu minulle, eiväthän minun asianikaan kiinnosta häntä. Eikä tarvitsekaan.
Vaikka elämä potkiikin välillä, niin ne ovat vain muistutuksia siitä, että pitää nauttia jokaisesta pienestäkin hyvästä jutusta. Ja minä nautin. Olen onnellinen saatuani hyvän aamupalan tänään. Olen onnellinen, että ulkona oli hyvä sää. Olen onnellinen siitä, että isä soitti ja kysyi mitä minulle kuuluu. Nauttikaa elämän pienistä asioista. Kaikilla huonoillakin jutuilla on aina se hyvä kääntöpuolensa, joskus sitä vain on hieman vaikeaa nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti