Tässä sitä ollaan taas. Alamäen alussa. Tuijottamassa pohjalle, joka lähestyy kovaa vauhtia. Ihmeen kauan minulla menikin hyvin, mutta nyt on tullut aika saada muutos siihenkin asiaan. Ensin Tommi alkoi vaikeaksi ja nyt on sitten Laurin vuoro.
Hänestä ei saa sitten mitään selvää! Luulin kaiken olevan hyvin, mutta herra on nyt jostain saanut kehitettyä taas jonkin ongelman, jota hän ei kuitenkaan halua kertoa minulle. Ole nyt sitten minkäänlaisessa suhteessa tuollaisen kanssa, kun ei hän näytä itsekään tietävän mitä haluaa.
Näimme siis viimeeksi alkuviikosta ja sen jälkeen olen kysynyt kolme kertaa josko hän haluaisi tehdä jotain. Ensin hän oli liian väsynyt, eikä jaksanut nähdä. Sen jälkeen hän jo lupasi nähdä, mutta perui viime hetkellä. Ja tänään kun soitin, hän lupasi soittaa myöhemmin takaisin, eikä puhelua kuulunut. Ja kun minä yritän soittaa, puhelin kyllä hälyyttää, mutta hän ei vastaa. Ja auto näyttää olevan hänen kaverinsa pihassa.
Aina kun alan luottaa häneen, hän antaa taas syytä epäillä. Leikkiikö hän kuitenkin? Mitä hän haluaa? Vai olenko vain vainoharhainen? Onko vika minussa? Yritän olla ahdistelematta ja antaa omaa tilaa, mutta haluaisin kyllä nähdä useammin kuin kerran viikossa ja niin hänkin aiemmin sanoi haluavansa. Mutta eipä näytä haluavan enää. Mitä tapahtuu taas? Vielä viimeeksi kaikki oli hyvin ja nyt hän on jotenkin niin etäinen.
Ahdistavaa. En tunne häntä tarpeeksi hyvin, jotta tietäisin onko jokin oikeasti vialla vai onko hän vain väsynyt tai kiireinen. Lauria on vaikea lukea. Yleensä näen ihmisten tunteet helposti ja tiedän mitä muut ajattelevat, mutta Laurista ei kyllä pysty yhtään näkemään mitä hän ajattelee.
No, ehkä tämä tästä. Odotan nyt hänen yhteydenottoaan ja toivon todella, että se tulee pian. Pelkään sitä, että koko homma vain kuolee kasaan, yhteydenpito loppuu kuin seinään ja hän unohtaa minut. En halua tässä käyvän niin. Rakastan. Ja toivon, että hän rakastaa myös.
Mun mielestä on jotenkin hassua, että seurustelukumppania näkee vain kerran viikossa. Kun itse sinun ikäisenä seurustelin miehen kanssa, joka oli eri kaupungista, näimme vähintään 2 kertaa viikossa. Yleensä vietimme koko viikonlopun yhdessä, minkä lisäksi mies saattoi viikolla käydä jonakin iltana kotonani.
VastaaPoistaNykyisen mieheni kanssa nähtiinkin sitten seurustelun alussa (ja myöhemminkin) lähes joka päivä, asuttiin samassa kaupungissa.
Minustakin on outoa, että näemme näin harvoin. Ymmärrän kyllä, että emme voi nähdä joka päivä, koska minä olen koulussa ja Laurin unirytmi on kokoajan niin sekaisin, että hän nukkuu päivät ja silloin kun hän on hereillä, minulla on koulujuttuja tehtävänä tai minun täytyy nukkua. Usein kuitenkin tuntuu, että kaverit menevät kokoajan minun edelleni, eikä hänellä jää aikaa millekään muulle.
VastaaPoistaViimeiset pari viikkoa hän kuitenkin paransi asioissa ja näimme kolme tai jopa neljäkin kertaa viikossa, mikä on elämäntilanteisiimme nähden täydellinen määrä, mutta tällä viikolla tapahtui taas jotain. En tiedä mitä, koska minusta kaikki on ihan hyvin, mutta Laurilla on jokin ongelma. Hän ei jaksa/halua/ehdi nähdä, enkä tiedä miksi. Yritin häneltä jo kysellä, että mikä on, mutta hän vetoaa vain väsymykseen.
Kysyin jo suoraan, että haluaako hän nähdä enää ollenkaan ja hän vastasi samantien, että tottakai haluaa ja kielsi edes ajattelemasta sellaista vaihtoehtoa, joten kai hän vain oikeasti on väsynyt. Ehkä tämä tästä, kunhan hän saa unirytminsä kuntoon...