Huomenna starttaa taas uusi kouluviikko ja energiat tuntuvat olevan viikonlopusta huolimatta ihan nollassa. Näen Sallaa koulussa paljon useammin kuin viime jaksossa ja se syö energiaa minulta ihan turhaan. Vaikka Salla onkin käyttäytynyt ihan kohtalaisesti, niin ei se jatkuva muistutus menneisyydestä silti ole kovinkaan hauskaa. Ja kaiken lisäksi se, että minä istun yksin ja hän kaikkien entisten ystävieni kanssa ei ole reilua. Miksi hän sai kaikki ystävät? Miksi kaikki uskovat häntä eivätkä minua?
No, olen silti pärjännyt mielestäni ihan kohtalaisesti koulussa. Käyn siellä useammin kuin ennen ja kurssit menevät läpi, joten olen ihan tyytyväinen. Ja ei ole enää pitkä aika syyslomaan, joten nyt jaksan yrittää vielä.
Minua tosiaan nyt häiritsee tämä Lauri juttu. Haluan tietää, mikä häntä vaivaa. Haluan nähdä, jotta tiedän, että kaikki on kunnossa. Voi olla, että vain ylireagoin, mutta en ole varma siitä. Ärsyttävää, kun en saa toisesta mitään selvää. Haluan tietää, jos jokin on vialla, jotta voin selvittää asian.
Tommistakaan ei ole kuulunut mitään, mutta se nyt ei lienee yllätys. Kyllä hän sieltä jossain vaiheessa soittaa, kun tarvitsee minua. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että minä en tarvitse häntä enää. En ajattele häntä joka sekuntti niin kuin ennen tein. Opin pikkuhiljaa elämään ilman häntä. Ja se on hyvä asia. Tosi hyvä.
Nyt yritän keksiä jotain tekemistä, ettei tämäkin päivä menisi vain murehtimiseen ja turhaan miettimiseen. Lähden ehkäpä ulos, kun siellä nyt vielä näyttää olevan ihan hyvä ilma. Kivaa sunnuntaita rakkaat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti