Revin kaikki vanhat haavat auki taas uudelleen. Kiusaan itseäni ihan tarkoituksella. Muistelen menneitä, katson valokuvia ja luen tekstiviestejä. Mutta tällä kerralla kaikella on tarkoitus. Tuon kaikki ne negatiiviset tunteet pintaan, jotta olen tarpeeksi vahva näyttääkseni ne myös Tommille. Haluan saada itsestäni pois ne viimeisetkin säälivät ja positiiviset ajatukset häntä kohtaan. Haluan sisäistää sen, millainen hän on oikeasti. Haluan ymmärtää, että kaikki hänen sanansa ovat vain valheita. En halua ikävöidä. En halua välittää. Haluan, että hänestä tulee minulle vain ihminen muiden joukossa, samantekevä.
Ja kaikki hänen viestinsä tuovat takaisin sen vihan häntä kohtaan. En ikävöi. En tarvitse tuollaista ihmistä elämääni enää. En voi ymmärtää, miksi hän sanoi kaikki ne asiat, vaikkei tarkoittanut niitä. Vai tarkoittiko? Ei. Hän seurusteli kokoajan Sallan kanssa. Salla oli hänelle numero yksi. Kaikki nämä seuraavat viestit Tommi on lähettänyt minulle, ne ovat aikajärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. En edes osaa kuvailla sitä vihaa, jota nämä synnyttävät minussa.
Pelkkiä valheita. Sanoja vailla merkitystä. Sellaisia asioita, joita ei ikinä, ikinä, saisi sanoa toiselle, jos ei niitä tarkoita. Jos kuulisin nämä kenen tahansa muun suusta, olisin onneni huipulla, mutta en nyt. Kaikki se huolenpito ja välittäminen olivat vain valhetta. Kaikki tämä viha saa minut haluamaan totuutta niin paljon. Niin paljon haluaisin lähettää nämä kaikki viestit Sallalle. Jotta hän ja kaikki muutkin kykenisivät näkemään Tommissa sen ihmisen, jonka minä näen. Mutta ei, en tee sitä. Tommin takia. Säälin häntä yhä. Pelkään hänen puolestaan. Ja vihaan itseäni sen takia.
"Mä olen nyt Sallan kanssa, soitan sulle kun ehdin, oot rakas ♥"
"Voisko meistä tulla jotain vakavaa?"
"Haluun sun viereen, nyt."
"Saako sua pussata tänään?"
"Onko kaikki ihan ok?"
"Tulenko hakemaan sut tänne ettei sun tarvi olla yksin?"
"Vien Sallan kotiin tunnin päästä, tuun sitten teille jos käy."
"Tahdon rakastella sinua ♥"
"Anteeks kaikesta. Mä olen hyödytön paska, haluun vaan kuolla."
"Mä voin maksaa sun vuokran korvaukseks kaikesta."
"Mä haluan nyt ajatella vaan Sallan parasta. Poista mun numero, äläkä soita enää ikinä."
"Hyvää syntymäpäivää, rakas♥"
"Mä voin käydä alkossa sulle."
"Mitä kuuluu, oliko rankka päivä koulussa?"
"Mä näin susta unta viime yönä ;)"
"Tuu panee."
"Voin hakee sut jos tuut meille nyt."
"Tuu yöks. Ei kerrota kenellekään. Ei Lauri saa koskaan tietää." (Huutoraivarit ja en tosiaan mennyt!)
"Mulla on ikävä sua. Sun tuoksua, sun läheisyyttä, sun huumorintajua ja rakkautta."
"Mä olen niin yksin, mulla ei oo ketään enää."
"En mä ole seksin perässä!"
"Mä oon aina rakastanu sua!"
Kaikki ne sanat hyväksyin. Katsoin vaaleanpunaisten lasien läpi ja näin vain positiivisia asioita. En ymmärtänyt, että hän vain käyttää minua hyväkseen. Inhoan häntä, mutta inhoan myös itseäni. Miten saatoin olla niin tyhmä? Samaan aikaan hän piti toista naista sylissään. Samaan aikaan hän puhui minusta pahaa selkäni takana, kertoi vihaavansa minua. Tuhosi elämääni pala palalta. Hän ällöttää minua. Ja minä ällötän itseäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti