Laurin ajatukset haluaisin tietää. Haluaisin enemmän kuin mitään muuta, mutta en tiedä. En tänään. Mutta enkä huomenna olen jo vähän viisaampi.
Blogin kävijämäärät ovat korkeammat kuin pitkään aikaan, mutta silti kommentteja tulee vähemmin kuin yleensä. Miksi? Olettehan te rakkaat siellä? Mitä te haluatte lukea? Vai ihan vain näitä tavallisia? Kuulumisia, sekavaa höpötystä kuten yleensä?
Mielessäni on käynyt hölmö ajatus, jonka kuitenkin totesin tuhoon tuomituksi. Haluaisin lisätä itse ottamiani kuvia tänne blogiin, voisin julkaista juuri sellaisia kuvia, jotka kuvastavat omia ajatuksiani, enkä vain netistä löydettyjä 'vähän sinne päin' -tyylisiä kuvia. En kuitenkaan usko, että olen niin rohkea. Joku voisi tunnistaa paikkoja kuvistani. Joku voisi tajuta kuka olen. Ehkä vielä jokin päivä olen kuin tyttö joka leikkii tulella. Ehkä julkaisen jotain pientä, jotain, joka kertoo teille taas lisää minusta. Pala palalta olen teille yhä enemmän minä. En ole vain nimi, vaan alan muodostua ihmiseksi teidän silmissänne. Ja sitä haluan. Te ansaitsette sen, mutten ole tarpeeksi rohkea antaakseni sitä teille. En halua riskeerata kaikkea.
Minun pitäisi tälläkin hetkellä olla nukkumassa tai edes kirjoittamassa englannin esseetä, mutten ole. Blogi on minulle tärkeämpi. Blogissa voin kirjoittaa kaiken juuri niin kuin haluan. Se on minulle henkireikä. Te pidätte minut järjissäni. Ja en usko, että tulette ikinä ymmärtämään kuinka suuri merkitys teillä lukijoilla on minulle. Aina, kun saan ilmoituksen uudesta kommentista tai uudesta lukijasta, sydämeni jättää lyönnin välistä. 'Minulla on sittenkin merkitystä. Joku on kiinnostunut ajatuksistani.'
Äh, ehkä koko blogihistoriani sekavin teksti. Ei päätä eikä häntää. Liikaa ajatuksia, joita en kuitenkaan osaa muotoilla lauseiksi. Tyhjä olo. Itkettää, mutta itku ei tule. Samalla silti nauru kihertää vatsanpohjassa. Ärtymys oikean korvan takana ja nenänpäässä odotus paremmasta huomisesta. Tai tämä päivähän se oikeastaan on, kello löi jo yli puolenyön.
Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin, hyvää maanantaita!
Luulenpa, että suurin osa lukuijoista on kyllästynyt näihin samaa kaavaa toistaviin postauksiisi; Tommi-juupas, Tommi-eipäs. Samaa tarinaa mennyt jo monta kuukautta, ja et oo vieläkään päässyt tyypistä eroon. Siksi kukaan ei jaksa enää edes kommentoida kun meillekin on mennyt jo kaaliin, ettet oikeasti halua Tommista eroon.
VastaaPoistaVoi olla, että olet täysin oikeassa. Yritän kyllä kirjoittaa monipuolisemmin, mutta tilanteeni ei sitä vain salli. Toivon, että asiaan on kuitenkin pian tulossa jotain muutosta, mutta Tommiin en ole saanut yhteyttä enää vähään aikaan. Tiedän kuitenkin mitä hän suunnittelee minua varten, mutten voi kertoa sitä vielä täällä. En uskalla ottaa riskiä, että joku tunnistaisi minut sen takia.
VastaaPoistaLaurin kanssa koko tilanne on niin epäselvä, etten osaa edes kirjoittaa siitä enää mitään järkevää.
Postaustoiveita saa toki laittaa, jos jotain tulee mieleen :)
Tää alkaa muistuttamaan Kolmas Pyörä blogia,joka kas kummaa olikin täyttä bluffia alusta loppuun.Laita nyt oma pärstäs esille niin voidaan arvuutella kuka KuunoTakakeno tätä kirjottelee sormet syyhyten
VastaaPoistaSama ajatushan tässä on kuin Kolmas Pyörä blogissakin, mutta kaikkien pettymykseksi se blogi olikin vain mielikuvituksen tuotetta. Eroavaisuutena kuitenkin on se, että tämä blogi kertoo minusta ja elämästäni ja sen on valitettavasti viime aikoina huomannut siitä, että postaukset ovat olleet melko tylsiä, koska mitään ei tapahdu. En kuitenkaan näe siinä mitään järkeä, että alkaisin kehitellä päästäni jotain hurjaa draamaa tähän, koska sitä ei nyt vain yksinkertaisesti ole.
VastaaPoistaToisaalta olisi mukavaa kirjoittaa myös omilla kasvoilla, mutta tämä aihe ei vain ole sopiva siihen :)