Tuli vakava syksy ja toinenkin

Tämä viikko on ollut melko vaikea minulle ja Laurille. En oikeastaan edes tiedä miksi. Mikään ei ole varsinaisesti vialla, mutta silti jokin on huonosti. Vaikeaa selittää. Häntä väsyttää, minä olen kipeänä, hänellä ei ole aikaa, minulla on liikaa aikaa. Emme varsinaisesti riidelleet, mutta emme olleet sovussakaan. No, viime yönä ajattelin, että on aika puhdistaa ilmaa ja selvittää mikä on vialla.

Laitoin Laurille viestiä "nukutko sä?" ja viiden minuutin päästä soi puhelin. Hän tiesi kyllä itsekin mitä asiaa minulla on. Hän pyysi anteeksi, minä pyysin ja sovimme, että kaikki on ihan okei. Tämäkin ongelma johtuu kai siitä, ettemme ole tunteneet kovinkaan kauaa. Emme olleet ystäviä ennen ihastusta, emme edes tuttuja. Hyppäsimme vain suoraan suhteeseen ajattelematta asiaa sen enempää. Tutustumiseen kuuluu myös se, että löytää ne huonot puolet ja ymmärsin sen nyt. Ne huonot puolet meinasivat repiä meidät erilleen, mutta taistelimme vastaan. Yhdessä. 

On ihanaa huomata, että tässä suhteessa minä en ole ainoa, joka tekee töitä. Myös hän näkee vaivaa tämän eteen ja yrittää parhaansa mukaan saada tämän toimimaan. Meitä kun tarkastelee ihmisinä, olemme miltei vastakohtia. Mutta eikös se niin mene, että vastakohdat täydentävät toisiaan?

Tänään minulla on ohjelmassa lepäilyä, lämmintä kaakaota ja pidän peukkuja sille, että ehkä myös leffailua Laurin kanssa.