Sivut

perjantai 11. lokakuuta 2013

Tiedän, että elämää ei voi hallita

"Oliks tää nyt tässä? Luovutat sanomatta mitään. Annat vain olla. Vaihdat puhelinnumeron ja lukot oviin. Painat katseen maahan minun tullessa vastaan. Et myönnä olleesi väärässä. Et myönnä, ettei tää toiminutkaan niin kuin suunnittelit. Et myönnä valehdellees. Et halua kohdata sitä pettymystä. Jätät sanomatta kaikki ne sanat. Piilotat kaikki valheet ja yrität unohtaa. Ja luulet, että minä lakkaan olemasta, kun työnnät minut pois mielestäsi.

Et voi katsoa mua silmiin ja sanoa, ettet välitä. Se on ainut, mitä mä pyydän. Kohtaa mut, katso mua silmiin ja sano, ettet välitä enää. Sano, että haluat unohtaa kaiken. Sano, että olet ylpeä tekemistäsi valinnoista. Ja viimeiseksi, sano, että sä rakastat Sallaa. Todista mulle, että sä olet onnellinen. Katso mua silmiin ja sano hyvästi.

Sä et voi. Sä tiedät, että mä näen sen valheen sun katseestas. Ne silmät paljastavat kaiken. Sä tiedät sen itsekin. Mä tunnen sut liian hyvin. Mä näen sen valheen. Sä haluat välttää vastuun. Haluat päästä helpolla. Mut mä en päästä sua. Me mennään nyt vaikeimman kautta. Sä olet reittis valinnut ja sitä ei voi enää vaihtaa. Ei ole mahdollisuutta kääntyä takaisin. Et voi palata menneeseen enää.

Mulla ei ole mitään velvollisuuksia sua kohtaan. Mä olen päästänyt irti jo monesti. Mä olen sanonut hyvästit ja antanut olla. Ja sä olet se, joka on palannut takaisin joka kerta. Sä olet anellut mua puhumaan sulle taas. Nyt on sun aika sanoa ne hyvästit. Mä olen sanonut ne jo aikoja sitten. Sä sanot ne joko mulle tai Sallalle. Päätös on sun, tee se äkkiä, ennen kuin mä teen sen sun puolestas."

Lähetä. Klik.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti