Sivut

tiistai 22. lokakuuta 2013

Sä olit mun, mä omistin sut

Sähköpostissa kymmenen saapunutta viestiä. Yhdeksän niistä on roskapostia ja kymmenes kiinnittää huomioni. Saapunut viisi minuuttia sitten. Lähettäjänä tuttu osoite. Tommi. Epäröin hetken, mutta uteliaisuus voittaa ja avaan viestin.

Yksi sana. "Anteeks", sekin kirjoitettuna yhdellä eellä. Se on humalassa keskellä viikkoa. Ja se haluaa seksiä. Mut mun huorapalvelun salasana on vaihtunut. 'Anteeks' ei toimi enää. Eikä mikään muukaan sana. Rakkaus kaatoi tämän palvelun, lopullisesti. Kirjoitan pitkän vastausviestin, kiellän Tommia leikkimästä mitään Herra Täydellistä, käsken jättämään minut rauhaan lopullisesti. Loukkaan tahallani. "Ei se ansaitse noin pitkää vastausta", mietin. Lyhennän vastauksen puoleen. Ja sitten muistan, että hän ei ole sen arvoinen. Pyyhin koko vastauksen pois ja kirjaudun ulos sähköpostistani. 

En vastaa mitään. Etsiköön huoransa muualta, tässä osoitteessa niitä ei ole. Säälin tosissani Sallaa. Ja säälin kaikkia niitä naisia, jotka päätyvät Tommin sänkyyn. Tommi ei ansaitse ketään. Hän ei ole edes kumppanin arvoinen, en pidä häntä edes ihmisenä tällä hetkellä. Ja miksi pitäisin? En minäkään ollut hänelle ihminen. Olin esine, varaventtiili, huora. Olen sitä hänen silmissään edelleen. Ihan sama.

Yritin antaa anteeksi. Yritin nähdä hyvät puolet hänessä, mutten pysty siihen enää. Tommi on läpimätä. En näe hänessä yhtäkään hyvää puolta enää. Jokaisella hyvällä teolla on jokin paha taka-ajatus. Ei hän tee mitään puhdasta hyvyyttään, omia etujaan hän vain ajattelee. 

Miksi hän on tuollainen? Voiko tuollaiseksi oikeasti syntyä, vai onko jokin tapahtuma menneisyydessä tehnyt hänestä noin kylmän ihmisen? En tiedä, enkä halua ajatella. En tuhlaa energiaani enää häneen. On vain mahdottoman vaikeaa unohtaa, kun hän ei jätä minua hetkeksikään rauhaan. Mihin olenkaan sotkeutunut...

"sä olit mun, mä omistin sut mut sä oot liian ehjä,
enkä mä voi sitä estää enkä mitään tehdä,
niin paholainen hävisi ammottavaan helvettiin,
ja mä näin sen paikan kammottavan selkeesti,
kun aurinko nousi se ei päästänyt mua hukkumaan,
nuku vaan kulta, aurinko nousee aina"
Steen1 - Sinä

6 kommenttia:

  1. Sinähän sinne kahvilaan menet, missä tiedät hänet olevan! Tiedän, on kurjaa ajatella, että hän häätää sinut kahvilasta. On kurjaa ajatella, että hän kuvittelee voittaneensa tai mitä lie. Mutta ei tuokaan olotila nyt ihan mukavalta tunnu.

    Jotenkin jää fiilis, että et vain usko sitä, että se olet sinä, jonka vaan täytyy jatkaa eteenpäin. Eliminoida Tommi elämästäsi niin hyvin kuin pystyt.

    Suurimmalla osalla meistä on sydän särkynyt ja usko mennyt. Mutta sulla toi alkaa oikeasti menemään pakkomielteen puolelle.

    VastaaPoista
  2. Jos tarkkoja ollaan, niin minä olin siellä kahvilassa ensin. Hän tiesi minun käyvän siellä miltei päivittäin ja tunki itsensä töihin sinne. Hän yrittää murtaa minut niin. Jos lopetan kahvilassa käymisen, hän keksii jotain uutta. Hän järjestää itsensä kauppaan, koululle tai johonkin muualle, missä tietää minun olevan.

    Minä olen mielestäni jatkanut eteenpäin niin hyvin kuin suinkin pystyn. En vastaa hänen viesteihinsä, en ota yhteyttä. Annan vain olla. Mutta hän ilmestyy aina sinne, missä minä olen. Se on hän, joka seuraa minua, ei toisin päin.

    Voi jos vain voisin, niin olisin näkemättä Tommia enää ikinä. Mutta en voi. En pysty tekemään mitään sille asialle, että hän asuu alle kilometrin päässä minusta. Hänellä on sama lähikauppa kuin minulla. Hän käy töissä paikoissa, joissa minä käyn. En voi olla näkemättä häntä. Se vain on täysi mahdottomuus.

    VastaaPoista
  3. Ada sä oot täysin oikeessa. On väärin että sun on kestettävä tuollaista, mutta niin se vaan menee. En usko että se kuitenkaan ikuisuuksia kestää. Tommi nyt vain on mikä on, sille ei voi nyt mitään. Koeta jaksella, vaikka tuo toivottomalta näyttääkin, minullakin näyttää nyt toivottomalta, sillä olen kipeä, joka aamu herään kuumeeseen. Tätä on jatkunut jo 6 päivää. Vaikka ongelmasi on suurempi niitä voisi verrata. Valoa löytyy pienistä asioista kuten sanoista tai eleistä. Niitä pieniä asioita minäkin olen joutunut opettelemaan etsimään. Voimii!

    VastaaPoista
  4. Elämä ei aina ole reilua, mutta minäkin olen vihdoin alkanut uskoa siihen, ettei tämä kestä ikuisuuksia. Ne pienet asiat antavat voimaa, siinä olet ihan oikeassa.

    Pikaista paranemista sinne ja kiitos tsempeistä! :)

    VastaaPoista
  5. ja nyt sä vasta tajuat et Tommi halus sulta vaan pillua......

    VastaaPoista
  6. Luuletko, etten tiennyt sitä aiemmin? No, voin kertoa, että kyllä tiesin.

    Toki suhteen alkuaikoina en halunnut uskoa mitään pahaa hänestä, uskoin hänen rakastavan aidosti. Olin sinisilmäinen kakara. Rakkauden sokaisema lapsi.

    Totuus paljastui minulle kuitenkin aikoja sitten, ei tämä ole mikään uusi juttu, että seksin perässä hän oli.

    VastaaPoista