Jokaiselta ihmiseltä on varmasti joskus kysytty kysymys "Mitä sä pelkäät?". Kuten myös minulta. Puhuin tästä tänään Laurin kanssa ja ajattelin nostaa aiheen esille myös blogin puolella.
Tunnen olevani tällä hetkellä melko itsevarma ainakin joistakin tietyistä aiheista puhuttaessa. No, Lauri kysyi minulta, että mitä minä pelkään. Itsevarma osa minusta nosti heti päätään ja hetkeäkään epäilemättä vastasi: "Mä en pelkää mitään". Vastaus oli täysin varma ja automaattinen, enkä epäillyt itseäni hetkeäkään.
Keskustelun jatko kuitenkin yllätti minut täysin. Olen tuntenut Laurin vasta kesän alusta asti, enkä olisi ikinä osannut kuvitella, kuinka paljon tietoa hän on siinä ajassa tankannut sisäänsä. Ja noiden tietojen pohjalta hän nyt alkoi todistaa väitettäni vääräksi.
"Me käveltiin käsikkäin rantaa pitkin ja mä pidin sua kädestä. Kuun jäädessä puiden taakse sä pyysit mua pitämään kiinni lujempaa. Sä pelkäät pimeää.
Mun viedessä sut sen kerrostalon katolle, sä et halunnut mennä lähemmäs reunaa. Sä pelkäät korkeita paikkoja.
Mun viedessä sua kotiin, sä pussaat mua autossa vielä kerran ja sanot 'soitellaan'. Sä pelkäät, että mä en soitakaan.
Ja mun lähtiessä sun kämpältä kotiin, sä sanot vielä ovella 'mä rakastan sua'. Ja sisimmässäs sä pelkäät, että joku päivä mä en rakastakaan sua takaisin.
Sä istut yksin keskustassa ja juot kahvia. Sä pelkäät, että sä tulet aina olemaan yksinäinen.
Aina kun sun puhelin soi, sä pelkäät, että se on Tommi taas. Ja sä pelkäät, että se tulee meidän kahden väliin.
Ja kun sä menet kouluun, sä pelkäät kohtaavas Sallan siellä. Sä pelkäät menneisyyttäs ja sen vaikutusta sun elämään."
Itken ja hän halaa minua kokoajan tiukemmin. Tiedän hänen olevan oikeassa. En osaa sanoa mitään. Nyökkään, pussaan häntä ja itken lisää. Tässä on hyvä olla. Tähän minä kuulun.
Ada, sulla on mies joka todella tuntee vahvasti ja rakastaa suo. Mies, joka näyttää tuntevan sut paremmin kuin itsensä. Mies jota todella kiinnostaa mitä sulle kuuluu. Mies joka saa sut onnelliseks. Mies joka saa sut itkemään. Mies joka huomaamattasi kerää sinusta tietoa. Kun susta tuntuu että Lauri ei välitä, lue noi sanat. Mieti miten paljon Laurin on täytynyt jaksaa kuunnella ja kuinka paljon häntä on kiinnostanut sinä ja elämäsi, kun hän on rekisteröinyt tuon kaiken. Jokaisella on omat heikkoutensa ja huonot puolensa, niin myös Laurillakin, kuten esimerkiksi hienoinen laiskuus ja suorasanaisuus( joka ei välttämättä aina oo heikkous.) Älä siis murehi, meillä on tosiaan vain yksi elämä. Käytetään se hyvin:) - Beea
VastaaPoistaVaikka välillä epäilenkin, että onko hän edes tosissaan, niin nämä hetket muistuttavat, että kyllä hän on. Vaikeuksia vastaan kannattaa näköjään taistella :)
PoistaXDDDDDD nyt oli kyl nii satuu
VastaaPoistaEhkä hieman pelkistetty keskustelu ja otettu kaikki ne ylimääräiset selittelyt pois sieltä väleistä, mutta se vain on tapani kirjoittaa.
PoistaMielestäni on ainakin todella rasittavaa lukea keskustelua, joka etenee tyylillä "Öö, muistatsä kun me oltiin siellä ja sit me vaan jotain siinä puhuttiin ja sit sua vaan alko pelottaa se pimee ja siit mä sit päättelin et sä pelkäät pimeetä."
Kuulostihan tuo postauksessa kirjoittamani juttu paljon paremmalta, eikö?