Päätin sittenkin luovuttaa Tommin suhteen. Tämä päivä on tuonut varmuuden siihen. Ja toivon todella, että hän on tehnyt saman päätöksen minun suhteeni, koska en halua, että hän palaa taas muutaman viikon päästä muistuttamaan itsestään. Kiitos kommenteistanne, ne ja tämän päivän tapahtumat saivat minut ymmärtämään, ettei tässä ole mitään järkeä enää.
Blogin kirjoittamista en kuitenkaan lopeta, koska nautin tästä todella ja uskon, ettei tämä tule päättymään tähän. Näen kuitenkin Sallaa miltei joka päivä ja Tommiakin aika usein. Ja onhan minusta ja Lauristakin tullut suuri osa tätä blogia, joten uskon, että kirjoittamista kyllä löytyy. Aihepiirit saattavat vain ajan kuluessa muuttua, mutta kyllä Tommistakin vielä riittää juttua, uskon niin.
Näin Tommin eilen kahdesti, mutta hän ei nähnyt minua. Tänään asiaan kuitenkin tuli muutos, kun Tommi tuli samaan linja-autoon kanssani. Hän katsoi minuun ja jäi istumaan auton etuosaan, kun minä istuin miltei takapenkissä. Ja siitä katseesta en osannut tulkita enää mitään. Yleensä hänen katseensa on täynnä tunteita, mutta se katse oli tyhjä. Ja ehkä jopa hivenen tyly. Parempi kuitenkin niin, en kaipaa niitä surusilmiä enää. En millään jaksa uskoa, että emme tule puhumaan enää koskaan, mutta tuskin tulemme enää tarkoituksellisesti tapaamaan. Ystävyytemme eräpäivä on tänään.
Ja vihdoin minulla on kerrottavaa myös Laurista. Hän soitti aamulla ja sanoi haluavansa jutella. Olin ihan kauhuissani ja pelkäsin koko koulupäivän jotain kamalaa "mä en rakasta sua enää" -keskustelua, mutta ei niin käynytkään, onneksi. Lauri vain vilpittömästi pyysi anteeksi viime aikaista käytöstään ja kertoi olleensa tosi väsynyt ja siltä hän näyttikin. Raukalla oli kuumettakin, joku syysflunssa tai jotain. Olin kuitenkin heillä pari tuntia ja sovimme, että viimeistään loppuviikosta hän tulee tänne yöksi tai minä heille. Kaikki hyvin siis!
Ei mitään mullistavaa tällä kerralla, hauskaa tiistaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti