Tommi ei ollut töissä tänään. Kävin kyllä kahvilalla, mutta siellä oli toinen työntekijä. Se Ada, joka olin ennen, olisi jäänyt koko loppu illaksi odottamaan häntä. Se Ada olisi yrittänyt väkisin selvittää Tommin työajat, mutta tämä Ada ei tee sitä. Tämä Ada antaa vain olla. Ja tämä Ada käy kahvilassa juuri silloin kun haluaa, oli Tommi siellä tai ei.
Tänään on taas ollut sellainen päivä, ettu muistot ovat olleet mielessä kokoajan. Tottakai se sattuu. Ja tottakai minä välitän. Ei tuollaista unohda heti, jos koskaan. Minä rakastin. Ei se rakkaus lopu hetkessä. En voi ikinä olla huolehtimatta, minä välitän. Ei kukaan, ketä olen rakastanut niin paljon, voi yhtäkkiä olla minulle täysin yhdentekevä. Tarkkailen hänen silmiään aina nähdessäni hänet. Tunnen jokaisen eleen ja ilmeen niin hyvin, että osaan tulkita miten hänellä menee. Ja minua kiinnostaa ja toivon, että hänellä menee hyvin. Ja jokin pieni osa minusta toivoo, että hänellä on edes sen verran sydäntä, että myös hän tarkkailee minun silmiäni. Muttei hänellä ole. Häntä ei kiinnosta enää. Hän on tunteeton. Mutta kyllä minä pärjään. Ja niin pärjää hänkin. Kaikki on nyt hyvin.
Minulla alkaa vihdoin olla henkinen puoli edes jollainlailla kasassa. Se rakoilee yhä silloin tällöin, muttei läheskään niin pahasti kuin ennen. Olen tuplasti vahvempi kuin olin vielä jokin aika sitten. Ja se on Laurin ansiota. Ja ehkä minun itsenikin vähän. Nyt kuitenkin väsymys ja se jatkuva uupumus alkaa viedä veronsa ja fyysinen puoli ei pysy kasassa. Ylös päin ollaan kuitenkin menossa kovaa vauhtia ja olen ylpeä siitä.
Suuri kiitos kuuluu myös teille siellä ruudun toisella puolella. Vaikkette ehkä sitä usein ajattelekaan, niin olette minulle korvaamattomia. Arvostan jokaista kommenttia, sivunkatselua ja lukijaa. Jokaista tsemppausta ja palautetta. Kiitos, että olette siellä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti