Pienenä näin elämän ruusuisena ja vaaleanpunaisena. Halusin kasvaa isoksi äkkiä ja saada kaiken sen vapauden, mikä aikuisilla oli. Ne lapsen silmät eivät kuitenkaan nähneet sitä vapauden kääntöpuolta, kaikkea sitä vastuuta, joka tulisi kaupanpäällisenä. Ne lapsen silmät näkivät vain sen kultareunuksisen kuvan, jossa ratsastetaan valkoisella hevosella auringonlaskuun. Jossa elämä on pelkkää riemua ja juhlaa. Ja voi sitä hetkeä, kun se todellisuus löi vasten kasvoja. Se todellisuus iski minut maahan ja jäi seisomaan päälleni ilkikurisesti nauraen. Se hyppi rintakehälläni rautaisilla saappaillaan, tökki valtikallaan vatsaani. Ja se todellisuus oli niin painava, että sain tosissani taistella säilyäkseni hengissä.
En minä ole vielä edes aikuinen! Mitä minä teen täällä aikuisten maailmassa? Miksi olen aikuisten ympäröimänä, miksi kasvoin aikuiseksi liian nopeasti? En ole edes täysi-ikäinen vielä. Silti olen nähnyt ja kokenut niin paljon asioita, että miltei uskallan sanoa, ettei useat aikuisetkaan ole eläneet näin tasapainotonta elämää, kuin minä olen.
Minulla oli kaikki lähtökohdat upealle elämälle. Mahdollisuus loistavaan koulutukseen, perheeseen ja omakotitaloon. Ja minä tuhosin sen mahdollisuuden. Se oli liian tylsää. Kaipasin jotain erilaista. Mutta voin ylpeänä sanoa, etten kadu hetkeäkään sitä päätöstä. Lääkärin takki ei sovi minulle. En näe paikkaani leikkaussalissa hansikkaat kädessä. En näe kuuluvani punaiseen omakotitaloon maalle. Enkä näe paikkaani vakavan kemistimiehen vierellä kahden täydellisen lapsen kanssa. Älkää siis ymmärtäkö väärin, äsken kertomissani asioissa ei ole mitään vikaa ja jollekin ne saattavat sopia oikein hyvin, mutta eivät minulle. Kaipaan jotain muuta. En tavoittele täydellisyyttä. Haluan kokea asioita, kaipaan vaihtelua. Näen itseni ennemminkin hallitun kaaoksen keskellä rivitalokaksiossa, kainalossani täydellisen epätäydellinen mies. Muutama lapsi, hieman kurittomia, mutta ah niin suloisia. Herätämme kenties hieman pahennusta niissä täydellisten perheiden äideissä, mutta me emme välitä.
Tähän seitsemäntoista vuoden ikään mennessä olen ehtinyt jo luoda melko mahtavan pohjan näille haaveilleni. Olen nähnyt elämän koko kirjon sieltä kauneimmasta päästä aina rumimpaan asti. Olen katsonut läheltä ihmisen taistelua surun keskellä. Olen nähnyt sen hetken, kun ihminen romahtaa lattialle kuultuaan menettäneensä perheensä. Olen elänyt sen ihmisen rinnalla tukien häntä parhaani mukaan. Olen taluttanut ihmistä alkoholivieroitukseen ja katsonut hänen taisteluaan sitä helvettiä vastaan. Olen pitänyt huumeissa sekoilevaa ihmistä ranteista, jottei hän vahingoittaisi itseään. Olen istunut rappukäytävässä samalla, kun minulle rakasta ihmistä osoitetaan aseella oven toisella puolella minun tietämättä siitä mitään. Olen sekoillut päihteiden kanssa. Olen nukahtanut pakkasella ulos ja käynyt lähellä kuolemaa. Olen katsonut läheltä velkahelvettiä. Olen pakottanut ihmisen ottamaan lääkkeensä, jottei hän vajoaisi psykoosiin. Kaikki ystäväni ovat kääntäneet selkänsä minulle. Tiedän, millaista se on, kun ei ole rahaa ostaa edes ruokaa. Olen viimeisillä kolikoillani osanut ruokaa nälkäiselle. Olen ottanut kodittoman luokseni yöksi, jottei hänen tarvitse nukkua ulkona pakkasessa. Olen tukenut ihmistä, jonka kaikki muut ovat hylänneet. Ja olen harrastanut seksiä ystäväni poikaystävän kanssa.
Edellinen lause tekee minusta paskan ihmisen. Kaikki muut edellä mainitsemani asiat ovat yhdentekeviä, olenhan huora. Luuletteko tosissanne, että halusin satuuttaa Sallaa tai ketään muutakaan? En halunnut. Muiden parasta minä tässä elämässä aina ensiksi ajattelen, mutta joidenkin ihmisten tuntuu vain olevan niin helvetin vaikeaa ymmärtää sitä. Joten sinä, jolta sain taas tänään sähköpostia, tunne pisto sydämessäsi nyt ja mieti asioita vähän enemmän, ennen kuin tulet kertomaan minulle mitään elämästä. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin luulet. Ja kehtaakin käyttää menneisyyttäni minua vastaan! Asiallista kritiikkiä otan kyllä vastaan, mutta tuo ei ole sitä. Yhtäkään viestiäsi en enää lue, en jaksa kuluttaa energiaani niihin enää. Kyllä, pahoitit mieleni. Kiitos siitä.
Ja jottei koko postaus jäisi kauttaaltaan negatiiviseksi, niin muistan kyllä teidän ihanien lukijoidenkin olemassaolon. Kiitos kaikista niistä tsempeistä ja neuvoista, joita olette antaneet. Tässä teille taas vähän henkilökohtaisempaa asiaa minusta. Olette rakkaita ♥
Luin tätä ja edellistä postausta aivan ihmeissäni. Jo ensimmäinen lause molemmista kertoi sen. Sinä olet kehittynyt aivan valtavasti. Vertauksista ja ajatelmista kuultaa puhdas järjenkäyttö. Sinä olet todella viisas ja lahjakas. Vaati paljon kirjoittaa tälläistä tekstiä. En tiedä mitä sanoa. Jatka ihmeessä kirjoittamista.
VastaaPoistaSinua painaa sinun virheesi ja siitä johtuva " huoran" maineesi. Eiköhän se ole jo vanhemtunut käsite? Tekstistä selviää, kuinka paljon olet auttanut ja välittänyt ystävistäsi. Sinä olet ollut todellinen ystävä ja olet vieläkin. Rakastat ja välität. Etköhän ole jo korjannut sen mitä teit nuorena? Nuoruus on muutenkin aikaa jolloin vasta opitaan hyväksymään itsensä ja hyväksyntää haetaan muilta. Sun on turha muistella sun menneisyyttä, ainoo suunta on eteenpäin. :) -Beea
Kirjoittaminen on minulle tärkeää ja yritän kehittyä siinä niin paljon kuin vain suinkin pystyn. Olen huono puhumaan, joten haluan pystyä kuvailemaan ajatuksiani edes kirjoittamalla. Kiva kuulla, että tekstejäni on mukavaa lukea :)
VastaaPoistaMinustakin tuo huora juttu alkaa olla jo vähän loppuun kulunut, mutta jotkut ihmiset eivät vain millään halua unohtaa sitä. Halusin kuitenkin kertoa esimerkkinä kaikki nämä kokemani asiat, jotta ne minut huorana näkevät ihmisetkin osaisivat katsoa asioita vähän eri kannalta. Olen tosiaan parhaani mukaan yrittänyt korjata tekemäni vääryydet ja olen omastakin mielestäni kehittynyt ihan huimasti.
Kiitos paljon kivasta kommentista Beea :)