Kaikki vihaavat minua. Ihan kaikki. Tommi soitti tänään, vittuilin hänelle, niin kuin aina teen ja hän suuttui. Ei kai ihan tosissaan, mutta vähän ärsyyntyi kuitenkin, eikä hänestä ole kuulunut sen jälkeen. Vanhempani eivät kestä minua, olen kuulemma vaikea tapaus. Ystäviä minulla ei enää ole, he ovat kyllästyneet minuun jo aikoja sitten, eikä mitään ole enää tehtävissä sen asian suhteen.
Mutta on minulla Lauri. Josta ei ei ole kuulunut koko päivänä mitään.
Nukuin viimeyönä ehkä yhteensä tunnin, senkin viiden minuutin pätkissä. Kävin kyllä ajoissa nukkumaan, mutta en saanut unta. Ruoka ei maistu ja koulun jälkeen ajattelin, että minun on pakko syödä, söin ja oksensin kaiken ulos. En toimi. Kehonikin hyökkää minua vastaan. Mieli kapinoi, enkä vain jaksa enää. Jalassa on mustelma aamuisen raivokohtauksen seurauksena, käsikin on vähän kipeä.
Mutta ulos päin näytän hyvältä. Menin tänään ajoissa kouluun, meikkasin ja laitoin hiuksetkin. Panostin jopa pukeutumiseen. Ulos päin täytyy näyttää hyvältä, 'kaikki on hyvin', täytyy ulkonäköni sanoa. Olin koulussa koko päivän, vaikka se rankkaa olikin. Hymyilin muka iloisesti opettajille, 'kaikki on kunnossa'.
Kyllä minä tiedän, että olen pohjalla nyt. Kyllä minä tiedän, että apua pitäisi hakea. Ajattelin kirjoittaa nuorten netin kirjepalveluun, mutta en saanut muotoiltua asiaani sanoiksi. Ehkä huomenna, jos jaksan avata silmät vielä aamulla. Se on ensimmäinen askeleeni. Psykologi tuntuu liian kaukaiselta ja rankalta nyt, mutta nuorten netti saattaisi olla edes hieman avuksi.
Tällä hetkellä puoliksi makaan tietokoneen edessä ja kirjoitan tänne. Päälläni on ylisuuri villapaita ja villasukat, ei meikkiä, hiukset takussa ja likaisetkin kai. Äärimmäisen viehättävää. Ja silti jonossa on kaksi miestä, Lauri ja Tommi. Mitä ihmettä he näkevät minussa? Tommi näkee vain varaventtiilin, sen tiedän, mutta Lauri kuulemma näkee minussa potentiaalia kumppaniksi. Se on se voima, joka minun silmäni avaa huomennakin. Lauri, missä olisinkaan ilman häntä...
Odotan, että puhelin soisi. Soittaja voisi olla ihan kuka tahansa, kunhan joku soittaisi. Vaikka Tommi, niin saisin purkaa agressiotani taas. Mutta ei, kukaan ei soita. Ehkä on parempi vain käydä nukkumaan tai ainakin yrittää.
Parempi päivä huomenna, toivottavasti. Öitä, rakkaat ♥
Olen lukenut blogiasi mielenkiinnolla, joskus melkein itkien ja joskus myötähäpeää tuntien. Asia joka minut saa melkein jopa vihaiseksi on se, miten kohtelet ympärilläsi olevia ihmisiä. Annat itsestäsi erikoisen kuvan näin blogin kautta, toisinaan ajattelen "voi reppanaa" ja toisen kerran minun tekisi mieli huutaa "mitä helvettiä?"
VastaaPoistaMiksi sinulla ei ole ystäviä? Voisin vastauksen kuvitella löytyvän asenteestasi. Usein kirjoitat kuten nytkin "Voi kun Tommi soittaisi, saisin purkaa agressiotani taas" ?! Kun on läheiset välit johonkin ihmiseen, on oikeutettua olla joskus kireä, ja huutaakin pahaa oloaa, mutta täytyy muistaa että homma toimii vastavuoroisesti. Sinun on myös opeteltava ottamaan kritiikki ja neuvot vastaan, älä kysy apua josset aio tehdä asialle mitään.
Niin metsä vastaa kun sinne huutaa. Sitä niittää mitä kylvää.. Näitähän riittää, kaikki pitävät kyllä paikkaansa.
Se miten kohtelet läheisimpiäsi, heijastuu lopulta siihen miten ihmiset ympärilläsi kohtelevat sinua.
Tarkoitukseni ei ole loukata, mutta nyt oli se hetki kun päätin antaa palautetta, ja toivon että mietit näitä asioita!
Olen lukenut blogiasi mielenkiinnolla, joskus melkein itkien ja joskus myötähäpeää tuntien. Asia joka minut saa melkein jopa vihaiseksi on se, miten kohtelet ympärilläsi olevia ihmisiä. Annat itsestäsi erikoisen kuvan näin blogin kautta, toisinaan ajattelen "voi reppanaa" ja toisen kerran minun tekisi mieli huutaa "mitä helvettiä?"
VastaaPoistaMiksi sinulla ei ole ystäviä? Voisin vastauksen kuvitella löytyvän asenteestasi. Usein kirjoitat kuten nytkin "Voi kun Tommi soittaisi, saisin purkaa agressiotani taas" ?! Kun on läheiset välit johonkin ihmiseen, on oikeutettua olla joskus kireä, ja huutaakin pahaa oloaa, mutta täytyy muistaa että homma toimii vastavuoroisesti. Sinun on myös opeteltava ottamaan kritiikki ja neuvot vastaan, älä kysy apua josset aio tehdä asialle mitään.
Niin metsä vastaa kun sinne huutaa. Sitä niittää mitä kylvää.. Näitähän riittää, kaikki pitävät kyllä paikkaansa.
Se miten kohtelet läheisimpiäsi, heijastuu lopulta siihen miten ihmiset ympärilläsi kohtelevat sinua.
Tarkoitukseni ei ole loukata, mutta nyt oli se hetki kun päätin antaa palautetta, ja toivon että mietit näitä asioita!
Kiitos kun kommentoit :)
VastaaPoistaTiedän kyllä, että käyttäydyn väärin, mutta puran agressiotani vain ja ainoastaan Tommiin. Hänelle saatan vittuilla välillä ihan aiheetta, mutta en tee niin muille. Olen kai katkeroitunut ja paha ihminen, mutta ajattelen, että minulla on oikeus tehdä Tommille niin. Tiedän, että hän valehtelee minulle kokoajan ja tavallaan kostan sitä hänelle. Hän väittää, että on sinkku, vaikka tiedän sata prosenttisesti, että hän ei ole. Jollainlailla siis näen, että minulla on oikeus kuittailla hänelle asiasta.
Jotkut vakavat asiat käännän huumoriksi ja Tommi ei pidä siitäkään. Hän ottaa sen automaattisesti vittuiluna, mutta se on vain minun tapani pitää pää kasassa. "Katsos rakas, kun meillä ei oo omaatuntoa, me paneskellaan kuin jänikset, ihan kaikkea mikä liikkuu" on Tommin mielestä vittuilua, mutta minulle se on vain surkea vitsi, joka jollain tavalla myös pitää paikkaansa.
Tommi vihaa myös sitä, että kutsun häntä rakkaaksi, mutta teen niin silti. Pyytää hänkin minua välillä "pikapanolle", vaikka tietää tasan tarkkaan mitä olemme sopineet. Minulle tuo 'rakas' on vitsi, mutta hänelle tuo 'pikapano' ei ole.
En siis kohtele kaikkia lähimmäisiäni näin, vaan yleensä vittuilen vain aiheesta. Minun ja Tommin tapauksessa kuitenkin vittuilu ja surkeat vitsit taitavat olla se juttu, joka pitää tämän kasassa. Ne puhdistavat ilmaa, ymmärrätkös ;)
Ja kuten sanoit, niin metsä vastaa kun sinne huutaa, pätee tosiaan tässä. Tommi kohtelee minua huonosti, niin kostan sen hänelle näin. Jatkuva koston kierre, ei ehkä tervettä, mutta ei voi mitään.
Sanoit pelkääväsi että blogisi menisi siihen pisteeseen, että kukaan ei usko siihen. Eikö tämä juuri todista että Ada on kokenut asiat aivan oikeasti. Sanot, että sinulla ei ole enää ystäviä ja vakuutat jatkuvasti että tämä on totta. Ada haluaa pitää meistä kiinni, joten eiköhän olla vain tukena eikä taakkana jauhamassa sitä, että tämä ei ole totta?
VastaaPoistaToiseksi: Ada minä en halua sanoa: ota itseäsi niskasta kiinni/ mene juttelemaan jollekkin... Luulen että se vain lisää ahdistustasi, jos vain kaikki kokoajan ohjeistavat. Haluan vain sanoa että epäilen sinulla olevan tekstisi perjaatteella syömishäiriö ja vakava läheisriippuvuus. Läheisriippuvuus voisi johtua kiltteydestäsi. Se siis tarkoittaa sitä että tunnet olevasi olemassa ja hyväksytty vain toisten palvelemisen kautta. Toivon, että etsit apua tai edes juttelet vaikka Laurille. Kirjoita ja lepää. Paljon voimia!
Tosi, tosi paljon kiitoksia anonyymi! Kommenttisi iski minuun ja lujaa, nyt tuntuu, että joku ymmärtää minua ihan täysin. Jollainlailla kai helpotuin kommentistasi, sillä osasit sanoa ne asiat ääneen, joita minä en osaa. Olen ollut viime päivinä taas niin valtavan väsynyt, että sait ihan kyyneleet silmiini.
VastaaPoistaJatkuva ohjeistus tosiaan ahdistaa, vaikka tiedän kyllä kommentoijien olevan oikeassa. Minusta vain tuntuu, että en pysty hakemaan apua. Psykologi on liian kaukana ja liian rankan matkan päässä. Tänään kuitenkin yritän kirjoittaa nuorten nettiin, se on ensimmäinen askeleeni kohti apua.
Tommi on jo pitkään hokenut minulle, että syömishäiriön partaalla ollaan. Ongelmia minulla kyllä on syömisen kanssa silloin tällöin, mutta ei mitään vakavaa. Paino saattaa pudota useita kiloja viikossa, mutta saan ne kilot kyllä miltei heti takaisinkin. Syöminen vain joskus on niin valtavan vaikeaa ja toisinaan voisin syödä vaikka loputtomasti.
'Tunnet olevasi olemassa ja hyväksytty vain toisten palvelemisen kautta' pitää täysin paikkaansa. Allekirjoitan jokaisen sanan tuosta lauseesta, niin surullinen kuin se onkin.
Kiitos paljon kommentistasi, osuit sen kanssa ihan täysin oikeaan. Laurin kanssa haluan tosiaan jutella, täytyy vain odottaa sopivaa hetkeä. Kiitos <3