Tässä siis se eilen lupaamani postaus, sain kuin sainkin sen kirjoitettua valmiiksi väsymyksestä huolimatta.
Olen sanonut aiemminkin, että en näe itselläni tulevaisuutta. En osaa suhtautua joihinkin vakaviin asioihin niin vakavasti kuin pitäisi, koska en vain jollainlailla osaa kuvitella niiden tulevan joskus ajankohtaisiksi. Minulla on 'hällä väliä -asenne' kaikkien vakavien asioiden suhteen. En omista itsesuojeluvaistoa enää, en pelkää mitään. En suhtaudu opiskeluun vakavasti, koska en usko ikinä valmistuvani koulusta. En näe niin pitkälle tulevaisuuteen. En siis suoranaisesti sano, että oletan kuolevani tässä vuoden sisällä, mutta jotain sen suuntaista kuitenkin. En edes tiedä mikä tämä tunne on, mutta en vain jollainlailla jaksa välittää mistään asioista.
Kerron teille esimerkkinä erään jutun, jonka kertomista täällä harkitsin todella pitkään. En edelleenkään tiedä, onko se viisasta, mutta luotan teihin ja uskon, että tulen ymmärretyksi, enkä ihan täysin tuomituksi tämän asian suhteen. Ennen pelkäsin raskaaksi tulemista todella paljon. Loin mielessäni kauhutarinoita siitä, mitä kävisi jos tulisin vahingossa raskaaksi. Olin äärimmäisen tarkka ehkäisyn kanssa ja varmistin moneen kertaan, että ehkäisy todella piti. Tein myös testejä tämän tästä, jotta olin varma, etten ole raskaana.
Näin ei ole enää. En ajattele asioita eteen päin. Rehellisesti sanottuna ainoa huoleni raskaaksi tulemisen suhteen on se, että menettäisin luultavasti uskottavuuteni blogissa. Jos nyt kertoisin olevani raskaana, kukaan ei uskoisi tämän olevan totta enää. Ja se on jollainlailla surullista. Ensimmäinen murheeni pitäisi olla se, että pidänkö lapsen vaiko en. Sen jälkeen se, miten kertoisin vanhemmilleni ja Laurille ja sitten se, miten he suhtautuisivat. Miten elättäisin lapsen ja miten kävisi opiskeluideni. Mutta ei, en murhedi mitään tuollaista. En osaa ajatella, että voisin oikeasti tulla raskaaksi. Ja näin ollen olen myös melko huolimaton ehkäisyn suhteen.
Oksentaessani aamulla vessassa, ajattelin, että en voi kertoa blogissa pahoinvoinnistani, koska he epäilevät minun olevan raskaana ja lopettavat blogini lukemisen. Jatkuva väsymyskin täytyy perustella jollain muulla, jotta kukaan ei vain epäile mitään.
En ole tehnyt raskaustestejä kolmeen kuukauteen, vaikka huolimattomuuteni takia raskaus kyllä periaatteessa olisi mahdollinen, enkä olisi yllättynyt siitä. En ole kertaakaan ostanut jälkiehkäisyä, vaikka syytä olisi ollut. Pahoinvoinnille olen joka kerta keksinyt jonkin muun syyn, vaikka kyse voisi ihan yhtä hyvin olla raskaudesta.
En edelleenkään ole tehnyt sitä raskaustestiä, mutta en usko olevani raskaana. Pahoinvointi on niin epäsäännöllistä ja sille tosiaan löytyy muu ja ihan järkevä selitys, että en usko sen olevan raskauden merkki. Väsymys myös mitä luultavammin vain johtuu siitä, että nukun niin vähän. Ehkä olisi viisainta varmistaa asia testillä, mutta en jaksa murehtia siitä.
Tässä vaiheessa elämää olisin huono äiti, enkä millään tavalla toivo lasta. En usko, että pystyisin aborttiin, mutta en myöskään pystyisi elättämään lasta. Enkä ole varma siitä, olisiko Lauri tukenani, jos raskaus olisi totta. Mutta se ei ole, ei nyt, eikä pitkään aikaan. Toivottavasti.
Olen tyhmä, tiedän, mutta olen myös todella väsynyt. Väsynyt elämään ja väsynyt murehtimaan. Elän hetkessä, enkä ajattele tulevaisuutta, vaikka ehkä olisi syytä.
Tämän tekstin myötä paljastin teille taas hieman lisää itsestäni, annoin teille taas yhden uuden palapelin palan. Ja se ei ollut helppoa, ei ollenkaan. Mutta minä luotan teihin. Olette minun tukijoukkoni ja ansaitsette tietää ajatukseni.
Kommenttikenttä on nyt teidän, vastaanotan ilomielin myös niitä negatiivisia kommentteja, mutta muistakaahan avata näkökulmaanne perusteluilla, kiitos.
Olet masentunut, toivon että näkisit myös itse sen :(. Hae sitä apua, kilttipieni.
VastaaPoistaEn vaan jaksa enää :(
VastaaPoistaOlen hämmentynyt. Kuinka se Lauri voi olla niin vastuuton, että ette yhdessäkään kykene huolehtimaan, että siemennestettä ei päädy sun sisään? Eikö sitä pelota isäksi tulo vai eikö se vaan katso ehkäisyn kuuluvan sille? Paska jätkä. Kunnon miehelle kondomi ei ole ongelma.
VastaaPoistaMua harva sisa kuin tahallinen ehkäisystä huolehtimattomuus vituttaa yhtä paljon, koska ei se ole mitään rakettitiedettä, ja ennen kaikkea koska siinä on kyse viattoman lapsen elämästä. Lapsi ei voi valita, syntyykö, mutta sinä / te voitte valita, tuletkp sä raskaaksi - paitsi jos varma ehkäisy, kuten pillerit tai kierukka oikeasti pettää. Masennuskin, anteeksi vain, on kielestäni paska tekosyy pilata jonkun pienen ihmisen, saati oman lapsen elämä. Oletko sutä paitsi varma, ettet salaa toivokin vahinkoa, jotta sulla olisi edes yksi ihminen, joka pysyy sun luona ja varmasti rakastaa sua? Miksi muuten antaisit itsesi ja kumppanisi olla noin vastuuttomia?
Ja eikö sulla ole kuukautisia ollenkaan, niiden pois jääminenhän raskauteen yleensä viittaa... et sano menkoista mitään. Ole vaan masentunut, mutta ota nyt tässä asiassa edes itseäs niskasta kiinni, Ada hyvä. Kyse ei ole vain sinusta. - Moona, huolissaan ja vähän vihaisenakin
(Ymmärrätkö, kuinka paljon maailmassa on vastuullisisa aikuisia, jotka haluaa lapsen, mutta ei vain saa?!)
Kiitos Moona kommentistasi, ymmärrän reaktiosi ihan täysin. Kyllä meillä ehkäisy toimii osan ajasta, mutta silloin tällöin se vain jää. Olemme puhuneet aiheesta monesti, mutta silti emme toteuta puheitamme. Tiedän kyllä, että se on typerää. Lauri on kai aikalailla samoilla linjoilla kuin minä, tietää, että teemme tyhmästi, mutta ei osaa ajatella seuraamuksia. Tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen olemme kuitenkin parantaneet, emmekä töppäile asian kanssa enää niin paljon.
VastaaPoistaTiedän kyllä, että masennus on surkea tekosyy, eikä siihen pitäisi vedota. Ylipäätänsä mikään syy ei ole hyvä ehkäisyn pois jättämisessä, jos ei halua raskaaksi tulla ja sitähän minä en halua. Tai osuit kai jollainlailla oikeaan sanoessasi, että ehkä salaa toivonkin vahinkoa. Tiedän kuitenkin, että se olisi äärimmäisen tyhmää ja tuhoaisi vain kaikkien osallisten elämän, joten en sitten kuitenkaan halua tulla raskaaksi. Jos elämäntilanne olisi toinen ja ikää enemmän, niin asia olisi erilainen, mutta tiedän, ettei nyt ole oikea hetki.
Ja raskautta en välttämättä kuukautisista huomaisi, koska erinäisten sekoiluiden ja ruualla leikkimisen takia ne ovat melko olemattomat ja tulevat harvoin. Huomaisin siis raskauden varmasti aikalailla myöhään... Olen jo hetken ollut menossa ostamaan testiä, mutta en tosiaan usko raskauteen, koska mitään oikeita oireita minulla ei ole.
Nyt kuitenkin skarppaamme asian kanssa, hoidamme ehkäisyn paremmin ja joo, ymmärrän, että monet parit eivät saa lapsia suurista toiveista huolimatta. Se on mielestäni surullista ja pelkään, että niin tulee käymään minullekin. Sen takia tuskin pystyisin aborttiin, jos aihe olisi ajankohtainen. Nyt se ei kuitenkaan ole ja hyvä niin.