Tommin puhelin on edelleen kiinni ja arvaan jo mitä on tulossa. Meidän piti nähdä tällä viikolla, sovimme eilisestä ja yllättäen herran puhelin onkin kiinni. "Oltais me voitu nähdä, mut mun puhelin meni rikki enkä voinut soittaa." Tiedän tekosyyn jo etukäteen. Ei vaadi kovinkaan paljon aivoja arvata se, sama syy joka kerta.
Hän on Sallan kanssa. Käydessäni kaupassa illalla huomasin Sallan pyörän olevan yhä Tommin pihassa. Valoja sisällä ei kuitenkaan ollut, vaikka oli hämärää, joten he eivät olleet siellä. Mieleni teki käydä ostamassa kaupasta evästä ja jäädä odottamaan heitä johonkin. Suunnitelmani ei kuitenkaan ollut ihan loppuun asti hiottu, enkä oikeasti ole niin sairas, että jaksaisin päivystää tunteja Tommin oven edessä saadakseni sen nautinnon hänen elämänsä tuhoamisesta.
Minulla olisi kaikki oikeudet tehdä niin. Ennen en paljastanut kaikkea ihan vain Tommin takia, mutta nykyään en ajattele Tommia pätkääkään. Nykyään ajattelen itseäni. En halua pilata kaikkea nyt, kun minulla vihdoin on jotain, jonka takia elää. Vaikka valhe häiritseekin minua yhä, olen kai pääsemässä yli siitä. En tietenkään voi ikinä kokonaan unohtaa sitä, tai en ainakaan niin kauan kun Tommi on Sallan kanssa, mutta kyllä tästä yli päästään.
Ennen valheen pitäminen oli minulle jatkuva ongelma. En miettinyt mitään muuta ja käytin kaiken energiani siihen. Nykyisin olen parantanut paljon - olen hankkinut elämän. Tiedostan kyllä, että elän yhä lähinnä muiden ihmisten takia, enkä itseni takia, mutta parempaan päin ollaan menossa.
Vaikka itse sanonkin, olen ollut aika helvetin vahva. Ja tyhmä myös. Olen niistä molempia edelleen, mutta tyhmä kai vähenevissä määrin. Toivon ainakin niin. Ajattelin kirjoittaa jonkinlaisen postauksen tästä vuodesta. Kertoa kuukausi kuukaudelta joitakin tapahtumia ja juttuja, joita minulle on tapahtunut. Saa nähdä tuleeko siitä mitään, mutta yritän parhaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti