Sivut

torstai 26. syyskuuta 2013

Sä lupasit, että me ei kuolla koskaan

Eilen oli blogini historian toinen päivä, kun en julkaissut ollenkaan postausta. Tarkoitukseni oli ajastaa teille jotain, mutta en vain yksinkertaisesti ehtinyt. Viimeiset kaksi päivää ovat olleet täynnä kaikkea.

Tiistaina yöllä Tommi soitti. Minua ahdisti jo valmiiksi ja hän sai minut ärsyyntymään vain lisää. Tiedän kokoajan, että puolet asioista, joita hän minulle kertoo ovat valheita. En vain jaksanut kuunnella niitä enää, tiuskin hetken ja löin sitten luurin korvaan. Perään tuli useita viestejä "Mikä sulla on? Mitä mä nyt oon tehnyt?"

En jaksanut ajatella koko Tommia, vaan halusin unohtaa ihan kaiken. Hetken päästä puhelin soi uudelleen ja luulin sen olevan taas se ääliö, mutta se olikin Lauri. Hän kömpi tänne viereeni yöksi ja lähti vasta äsken kotiin. Kävin jopa koulussa eilen ja tänään myös pikaisesti, mutta täällä hän kiltisti odotti minua. Kun tulin kotiin, lämmin ruoka höyrysi kattilassa ja pöytä oli katettu. Viimeiset kaksi yötä olen saanut nukkua Laurin vieressä ja olenkin nukkunut paremmin kuin pitkään aikaan.

Tommi on pommittanut minua viesteillä vähän väliä ja viime yönä laitoin hänelle viestin "Anna mun nyt vaan olla, älä pilaa tätä kun mulla menee vihdoin hyvin". Sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut mitään. Ajattelin tänään kyllä myöhemmin soittaa hänelle ja puhua asiat selviksi. Kerron hänelle, että tiedän kyllä hänen valehtelevan ja katson kuinka hän reagoi.

Lauri tosiaan tietää, että Tommi häiriköi minua kokoajan, mutta ihan kaikkea hän ei tiedä. En näe tarpeelliseksi kertoa, että puhumme kyllä silloin tällöin. En halua, että Lauri saa liian lämpimän kuvan minun ja Tommin väleistä, koska lämpimät ne eivät tosiaan ole.

Tällaista siis täällä, mitä teille kuuluu?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti