Yhtä asiaa mä olen kuitenkin miettinyt jo pitkään. Miks sä aina, joka helvetin kerta, soitat mun perään? Vaikka mä kuinka kauniisti pyydän, että älä soita enää, niin silti sä soitat. Sulla kestää sen muutaman viikon ja sitten sä soitat. 'Mulla on ikävä sua, nyyh nyyh'. Naurettavaa. Aikuinen mies, eikä edes pärjää ilman tälläistä kakaraa!
Kakara mä olen, ihan lapsi vielä. Leikin päihteillä ja luulen olevani aikuinen. Otan muka vastuuta, enkä oikeasti edes ota. Teen liikaa virheitä ja sekoilen. Menetän kaikki ystävät ja itken niiden perään silloin, kun on jo liian myöhäistä. Mutta yhdestä asiasta mä olen ylpeä. Mä olen päättäväinen. Mä pystyin elämään ilman sua. Vaikka se ei ollutkaan helppoa, niin mä pystyin siihen. Ja sä et. Sä olit se, joka soitti. Joten muista nyt rakas se, että mä pärjään ilman sua. Se olet sä, kenen täytyy kannatella tätä ystävyyttä, jos sä haluat, että se pysyy jaloillaan. Ei se muuten kestä.
Ja mulle ystävyyden tärkein asia on rehellisyys. Ja ilman sitä ei ole ystävyyttäkään. Muista se. Tää saattaa kestää hetken, mutta ei kauaa. Ja se ei johdu musta. Kerää itses ja ole mies. Paljasta sun kaikki valhees. Ota se riski. Vaikka se tuhoais sut, se on sun ainut vaihtoehto."
Hei!
VastaaPoistaHaluan sanoa ihan ensimmäiseksi, etten sano seuraavia asioita ilkeyttäni. Tottakai voin olla väärässäkin, mutta olen seurannut blogiasi melkein alusta lähtien kommentoimatta, ja nyt haluankin kertoa minkälaisia mielikuvia olen saannut sinusta ja elämästäsi, sillä sitähän blogisi käsittelee? Ada, kyllä, olet aivan lapsi vielä, mutta sinä olet myös sinisilmäinen. Kukaan ei pakota sinua vastaamaan Tommin soittoihin, joten miksi vastaat jos et oikeasti halua hänen soittavan? Oletko itse huomannut miten sinun puheet menevät aivan ristiin keskenään? Pari postausta sitten mainitsit miten aiot ottaa yhteyttä Tommiin, ja nyt kirjoitat kuinka Tommi on se joka roikkuu sinussa. Olen saannut sellaisen kuvan sinusta, että olet hyvin tasapainoton; yhtenä päivänä hehkutat täällä kuinka elämäsi on ihanaa, kun taas seuraavana saatat kieriskelet itsesäälissä ja surussa. Kaikki elää elämäänsä kuin parhaaksi näkee, joten ei ole mitään oikeaa tai väärää tapaa elää. Voin kuitenkin omasta kokemuksesta neuvoa, ettei kaksi miestä saisi olla sun elämän keskipiste. Älä hae hyväksyntää keneltäkään. Mistä tuleekin aasinsilta: Asut siis yksin? Ollessasi samassa iässä muutama vuosi sitten kun sinä olet nyt, itse tarvitsin silloin eniten vanhempieni tukea, eikä olisi tullut kysymykseenkään että olisin muuttanut erilleni. Olin hankala teini. Olethan ilmeisesti vielä alaikäinen, joten tarvitsisit turvallisen ja tasapainoisen elinympäristön kasvaa aikuiseksi. Ja vielä viimeiseksi kerron, että viimmeiset sanat jotka olet osoittanut Tommille, sopii myös sinuun itseesi. Kerää itsesi ja ole nainen. Paljasta sun kaikki valheesi. Ota se riski. Vaikka se tuhoaisi sinut.
Valheilla tarkoitan esimerkiksi Lauria. Kerro hänelle kaikki Tommista, mitä olet epäröinyt sanoa. Oletko varma ettei Lauri ole vain laastari? Jos tunteesi ovat suuremmat Tommia kohtaan, jätä Lauri. On epäreilua pitää toista vain kakkosvaihtoehtona. Jos taas Lauri on se ihminen ketä mietit rakkaudella, älä anna Tommin pilata suhdettanne.
Älä ylipäätänsäkkään anna Tommin pilata sinun elämääsi, sillä tällä hetkellä annat blogiisi sellaisen kuvan että elät vain Tommia varten, ja se ei kuulosta hyvältä. Tyttö pieni, tarvitset aikaa jotta löydät itsesi, ja sitä ei se maailman täydellisinkään mies voi sinun puolesta tehdä. Vasta kun osaat rakastaa itseäsi, kykenet aidosti rakastamaan toista ihmistä.
Toivottavasti en aivan pilannut iltaasi, toivon sinulle kaikkea hyvää. Jään seuraamaan blogiasi. Hyvää syksyä sinulle, Ada!
Terv. Sarita.
Kiitos Sarita kommentistasi! :)
VastaaPoistaOlen tosiaan sinisilmäinen, tiedän sen itsekin. Vastaan Tommille, koska toisaalta haluan vastata. Tiedän, että Tommi ei ole hyväksi minulle, mutta kaikesta huolimatta hän on minulle tosi tärkeä. Hänen kanssaan olen käynyt niin syvällisiä keskusteluja, että en ole aiemmin puhunut sellaisia kenenkään kanssa. Hän ihan aidosti ymmärtää minua. Suurimman osan ajasta hän on kuitenkin ihan täysi idiootti, mutta silti en pysty päästämään irti hänestä. Voin ihan rehellisesti sanoa, että minulla ei ole Tommia kohtaan enää minkäänlaisia romanttisia tunteita, mutta ystävänä hän on minulle tosi tärkeä. Minun ja Tommin ystävyys, jos sitä nyt voi sellaiseksi kutsua, on kyllä tosiaan jollainlailla kiero. Minä roikun hänessä ja silloin kun aion luovuttaa, hän roikuu minussa. Silloin kun minä yritän täysillä pitää tämän kasassa, hän ei yritä ja toisin päin.
Siinä osuit myös oikeaan, että olen ihan todella epätasapainoinen. Mielialani vaihtelee surkeasta loistavaan ihan hetkessä. Elän muiden ihmisten avulla. Muut ihmiset vaikuttavat mielialaani tosi paljon, ihan liikaakin. Saatan minuutin sisällä muuttua masentuneesta ylipirteäksi ja jo seuraavalla minuutilla takaisin masentuneeksi.
Kaksi miestä tosiaan ovat elämäni keskipiste. Sanon kuitenkin nyt, että Lauri on huomattavasti keskemmällä kuin Tommi. Tommi on vain niitä tylsiä hetkiä varten, Tommi on se, kenelle soitan, kun Laurilla ei ole aikaa minulle. Tommi kuuntelee murheitani, joita en voi Laurille kertoa. Tommi on ystävä, Lauri on kumppani. He ovat oikeastaan ainoat kaksi ihmistä, jotka minulla on. Ja olen kai niin ihmisriippuvainen, etten osaa elää ilman ihmisiä ympärilläni.
Asun tosiaan yksin ja koen tämän parhaaksi vaihtoehdoksi omalta kannaltani. En ole ikinä ollut kovin läheinen vanhempieni kanssa. Tai siis toki meillä on ollut hyvät välit, mutta en ole ikinä osannut kertoa murheistani heille. Tunteita ei näytetä eikä puhuta syvällisistä aiheista. Sitä varten ovat aina olleet ystävät. Vanhemmille esitetään, että kaikki on hyvin.
Laurille olen yrittänyt kertoa Tommista pikkuhiljaa ja hienovaraisesti. En kuitenkaan koe tarvetta kertoa ihan jokaista yksityiskohtaa, koska ei Laurikaan raportoi kaikkia tekemisiään minulle. Laastari Lauri ei ole, kiellän sen yhä. En voisi olla niin itsekäs, että ottaisin toisen vain paikkaamaan särkynyttä sydäntäni. Lauri on minulle se ykkösvaihtoehto ja menee aina Tommin edelle, ihan joka asiassa.
Kiitos paljon kommentistasi ja tervetuloa seurailemaan blogiani! Hyvää syksyä myös sinulle!