Havahduin tunti sitten istumasta vessan lattialta, juttelin seinille. En tosiaan muista edes sitä, mistä puhuin, mutta puhuin kumminkin. Nyt olisi aika hakea apua, nyt tosiaan olisi korkea aika. Silti en tee mitään. En usko huomisen tulevan, en halua ajatella sitä. Tässä hetkessä on paljon helpompi elää.
Tässä siis tiivistetty versio eilisestä:
Löysin tosiaan eilen itseni jostain ja jonkun kanssa. Se jostain oli Tommin äidin tyhjillään oleva kämppä, täysin sisustamaton ja autio kaksio keskustassa ja se joku oli Tommi.
Kaiken lisäksi minun oli tarkoitus mennä Laurille, mutta en ikinä mennyt. Hänen oli tarkoitus soittaa minulle, kun on menossa kotiin, mutta sitä puhelua en ikinä saanut. Eikä hän vastannut minun puheluihini. Hän oli entisen tyttöystävänsä luona juhlimassa ja koko loppuillan tapahtumista minulla ei ole mitään tietoa. Siellä oli kyllä paljonkin ihmisiä, enkä usko mitään tapahtuneen heidän välillään, mutta ärsyttää silti, että hän laittaa kaiken minun edelleni.
Tarkemmin kerrottuna siis... Kaikki alkoi siitä, kun lähdin eilen kotoa kävelemään, ihan täysin ilman määränpäätä, kävelin vain. Jossain vaiheessa Tommi soitti, juttelimme jonkin aikaa ja satuin kysymään missä hän on. Olimme ihan kiven heiton päässä toisistamme, Tommi siis äitinsä asunnossa ja minä kadulla siinä ihan lähettyvillä. Hetken mielijohteesta menin Tommin luo, hän kävi kaupasta ostamassa molemmille juomista ja siellä me istuimme, tyhjässä asunnossa ilman sähköjä. Soitin musiikkia puhelimestani, juttelimme niitä näitä ja voin sanoa, että oli hauskaa.
Puhuimme ihan kaikesta, hän ymmärsi minua ja minä häntä. Aika kului kuin siivillä. Jossain vaiheessa Lauri soitti ja kertoi olevansa lähdössä ryyppäämään ja kysyi missä olen. Sanoin tulleeni moikkaamaan ystävää ja kysyin voinko mennä heille yöksi sitten, kun hän joskus on menossa kotiin. Lauri suostui ja lupasi soittaa, kun on lähdössä kotiin päin. Tekstasimme koko illan, mutta hän ei ikinä soittanut.
Siellä minä siis istuin Tommin kanssa, puhuimme menneistä ja tulevasta, ihan kaikesta. Tommi oli riidoissa Sallan kanssa ja minä en saanut yhteyttä Lauriin. Tässä vaiheessa kaikki kuvittelevat, että asia johti toiseen ja päädyimme harrastamaan seksiä. Ei, niin ei käynyt. Jos olisin ollut sinkku, niin olisi käynyt varmasti, mutta nyt ei. Emme edes suudelleet, emme mitään. Minä en petä, se on varmaa.
Kolmelta yöllä heräsin sen samaisen asunnon lattialta ja tajusin, ettei Lauri ole soittanut vieläkään. Minulle ei oikeastaan ikinä selvinnyt, miksi Tommi istui siellä, tyhjässä kämpässä, mutta ihan mukavaa minulla ainakin oli. Yritin soittaa Laurille, mutta en edelleenkään saanut yhteyttä. Juttujen laatu Tommin kanssa muutui, puhuimme seksistä, fantasioista ja menneistä jutuista. Ihan kaikesta. Puhuimme siitä, miten nyt olisimme varmasti harrastamassa seksiä, jos Lauria ei olisi. Toisaalta olisin halunnut, mutta toisaalta en. Seksisuhde se olisi, ei mitään muuta.
Jossain vaiheessa yötä ryömin kotiin, enkä edes oikeastaan tiedä, mihin Tommi meni. Kai hänkin kotiinsa lähti. Myöhemmin Tommi vielä soitti ja varmisti, että kaikki on kunnossa.
Heräsin yhdeltä tänään ja katsoin puhelintani. Neljä saapunutta viestiä, Laurilta jokainen.
"Sori, mulla meni vähän myöhään eilen enkä sitten enää soittanu."
"En mä edes päässyt kotiin asti kun vasta aamulla, oliks sulla hauskaa?"
"Ootko ihan ok, kun et vastaa?"
"Vai onks sulla vaan niin kauhee krapula? Soita mulle kun näet nää viestit."
Soitin ja puhuimme kaikkea. En vielä sanonut olleeni Tommin kanssa, mutta pakko minun on myöhemmin sanoa.
Ei tämä toimi näin. Ahdistaa koko tilanne. Itse olen oikein tyytyväinen juuri nyt, mutta tiedän, etteivät asiat suju kauaa näin. Tiedän, että teen väärin. Eilinen oli täydellinen ja hirveä samaan aikaan.
Sinun täytyy tehdä jotain, olosi helpottuu. Älä ahdistu itsestäsi ja tekemättömyydestäsi, on normaalia että olet sekaisin ja hämmentynyt kaiken jälkeen, mutta voin rehellisesti sanoa: kun jaksat hakea apua kaikki helpottuu. Lupaan sen. Toivottavasti et pahoittanut mieltäsi viimeisen kommenttini jälkeen kauheasti. Tarkoitukseni oli todellakin antaa sinulle neuvoja eikä tuottaa sinulle ahdistusta. Voin sanoa että haluan vilpittömästi auttaa sinua. En tiedä miksi, mutta minusta olet sen ansainnut. Pinnistelet kovasti saavuttaaksesi tavoitteesi ja yrityksesi on palkittavaa. Olet hyvä ihminen pohjimmiltasi. Ehkä vähän sinisilmäinen mutta muuten oikein hyvä ihminen. Kannat huolta kaikista lähimmäisistäsi. Monesta ei olisi siihen. Myös sinä tarvit apua. Kukaan ei ole luotu olemaan yksin. Paljon voimia!!! - beea
VastaaPoistaKiitos kommentistasi taas kerran, Beea. Tuntuu tosi hyvältä, että haluat aidosti auttaa minua ja kerta toisensa jälkeen jaksat kommentoida postauksiini. Kommenttisi pistävät miettimään ja välillä jopa tekevät minut surulliseksi, mutta se on vain ihan hyvä asia. Laitat minut miettimään kaikkea uudelleen ja saat minut näkemään asiat uudessa valossa.
VastaaPoistaYritän parhaani mukaan olla hyvä muille, mutta usein tuntuu, että epäonnistun tavoitteessani ihan täysin. Tuntuu, että aiheutan muille vain harmia ja pahaa mieltä.
Nyt kaikki asiat ovat minun kannaltani hyvin, olen onnellinen Laurin kanssa ja Tommin kanssa kaikki menee myös hyvin. En kuitenkaan voi olla niin itsekäs, että ajattelen vain itseäni. Tapaan kohta Laurin ja yritän hienovaraisesti jutella hänelle Tommista. Lauri siis tosiaan on ystävä exänsä kanssa ja haluaisin, että minullakin on vielä mahdollisuus olla ystävä Tommin kanssa.
Jos ystävyytemme kuitenkin on ongelma Laurille, hyväksyn sen ja laitan Laurin etusijalle. Lauri kunnioittaa minua ja minäkin haluan kunnioittaa häntä.
Kiitos kommentistasi Beea, se piristi iltaani taas :)
mun mielestä sää voit sanoa laurille, että mitä hän on asiasta mieltä, että olisit tommin ystävä, mutta mun mielestä, jos lauri ei pitäisi ajatuksesta, niin siltiki sulla on oikeus olla tommin ystävä siinä missä muidenkin. Jos se ei laurille käy, niin siinä hänellä on itsellään ongelma ja kertoo se enemmän laurista kun sinusta. Sun ei täydy luopua sun ystävistää vain koska lauri sanoo. Ei ei ei. Sun ei täydy elää sen pillin mukaan ja häntä mielittääkseen. Totuus on, että laurin on vain opittava hyväksymään asia. Jos hän rajottaa, tapaisitte kumminki salaa tai elämäsi ei tuntuisi enään kovin mukavalta. Yleensä ihminen heijastaa omaa käytöstään toisen kautta. Esim. Liika mustasukkaisuus kertoo enemmän siitä henkilöstä, joka niin tuntee. Kaikki tunteet ovat oikeutettuja, mutta kukaan ei saisi luovuttaa elämäänsä muiden käsiin. Jos lauri ei hyväksy ystävyyttä, on hänellä silloin itsensä kanssa kasvunpaikka, eikä sinun tarvitse siitä välittää. Jos et saa elää elämääsi omilla ehdoilla, ei se ole elämää. Joten.. Kannattaa katsoa muiden käytöstä ja huomata tälläisiä asioita. Liika rajoittaminen kertoo yleensä rajoittajasta itsestään, ettei kaikki ole hyvin. Kun pystyy pyytteettömästi olemaan itsensä kanssa, osaa myös hyväksyä muut sellaisena kuin ovat. Tietenkin toisen mielipidettä on hyvä kuunnella, mutta se ei saisi liikaa vaikuttaa omaan päätökseen, jos itse hakee toista ratkaisua.
VastaaPoistaJoo, olet kai oikeassa. Luottamus on tärkeää suhteessa ja Laurin pitää pystyä luottamaan minuun. En pystynyt vielä eilen sanomaan hänelle kaikkea Tommista, mutta eiköhän tämä tästä. Uskon kyllä, että Lauri hyväksyy ystävyytemme. Toivon ainakin niin.
VastaaPoistaItsellenihän minä tätä elämää loppujen lopuksi elän, joten minun täytyy opetella elämään omien halujeni mukaan, eikä aina tehdä niin kuin muut haluavat.