Sivut

torstai 12. syyskuuta 2013

Oon maailman vaikein nainen ja sä maailma vaikein mies

Emme sitten tavanneetkaan eilen Tommin kanssa. Tällä kerralla vika ei kuitenkaan ollut Tommissa, vaan minussa. Lauri soitti juuri kun olin lähdössä kotoa ja kysyi voiko hän tulla meille. Soitin Tommille, peruin tapaamisen ja Lauri tuli meille. Lauri menee Tommin edelle, ihan aina. Ihan niin kuin Salla menee minun edelleni.

Mielestäni tämä toimii nyt ihan hyvin juuri näin, mutta miten kerron Laurille, että olen "exäni" kanssa ystävä? Ei se olisi hänelle ok, ei varmasti. Vaikka kyllä Lauri itsekin on vielä edellisen tyttöystävänsä kanssa tekemisissä, niin silti. On tämä kuitenkin melko erilainen tilanne.

En nyt jaksa ottaa mitään stressiä Tommista. Puhumme silloin kun puhumme, voin soittaa hänelle milloin tahansa ja hän voi soittaa minulle ja ihan hyvä niin. En halua mitään enempää, olen tyytyväinen tähän juuri näin.

4 kommenttia:

  1. Hyvä et laitat Laurin Tommin eelle se on tärkeetä. Sulle on taas tapahtunut kaikkea ja isoja muutoksia pienessä ajassa. Jotta sun pää ei hajoo kokonaa, ota aikaa itteleskin.

    VastaaPoista
  2. "ja Lauri tuli meille".

    Jos asuisit oikeasti yksin, et sanoisi Laurin tulleen 'teille'. Valitettavasti en tarinaasi usko ja monet pienet yksityiskohdat, kuten tämä, puhuvat sen puolesta ;-) Mutta sillä ei ole merkitystä, hyvän mielikuvituksen ainakin omaat. Tämä blogi on hyvää viihdettä!

    Epäilen yhä, että olet Kolmas pyörä -blogin kirjoittaja. Jos osuin oikeaan ja sen joskus meille paljastat, oot kyllä kahvin velkaa ;D !

    VastaaPoista
  3. Minulla on kyllä ihan yleinen tapa sanoa, että tuun teille tai tuu meille, vaikka kaverini asuisi oikeasti yksin, eli tuohon et voi vedota. Ainakin täälläpäin on ihan yleinen tapa ja itse käytän monikkoa, oli sitten asunnossa useampi tai vain yksi ihminen asumassa. Ja sama pätee siihen, jos ystäväni tulevat luokseni, saatan hyvin kysyä, voitko tulla meille, kun yksin asun. Ovat monet ystäväni kyllä naureskelleen sille, mutta en ainakaan itse näe siinä mitään väärää, kun itsekkin sitä samassa tarkoituksessa käytän.

    siihen, että onko blogi todenperäinen, en ota kantaa enkä ole koskaan uhrannut ajatuksiani siihen. Mukavaahan tätä on lueskella, olkoot totta vai ei. Minusta on hauska nostaa tässä muodossa pinnalle kysymyksiä, mietteitä ja asioita, mitä ei normaalisti välttämättä pohtisi.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi 1: Arvostan ja kunnioitan Lauria todella paljon, hän on hyvä minulle, joten yritän olla parhaani mukaan hyvä hänelle. Välillä tosiaan tuntuu, että pää hajoaa, enkä jaksa enää, mutta kyllä tämä tästä. Jos oikeasti tuntuu siltä, että nyt on tauon paikka, niin kyllä minä otan taukoa. Nyt onneksi menee vähän paremmin kuin aiemmin :)

    Anonyymi 2: Kuten kolmas ano sanookin, niin kyllä täällä päin on ihan normaalia sanoa, että mennään "meille" tai "teille", vaikka asuisikin yksin. Lienee kai kyse murteiden välisistä eroista :)

    Kiva kuitenkin jos tykkäät blogiani lukea, vaikka kuvitteletkin sen olevan täysin mielikuvitukseni tuotetta. Niin kuin aiemmin olen kirjoittanutkin, niin blogi kertoo omasta elämästäni, mutta minua ei yhtään haittaa, vaikka osa lukijoista lukeekin sitä satuna, eikä totena. Eläydy toki täysillä mukaan ja kommentoi useamminkin!

    Valitettavasti taidat kuitenkin tällä kerralla jäädä ilman kahvia ;D

    Anonyymi 3: Itse en ole aiemmin edes ajatellut, että kuulostaa ehkä hieman väärältä sanoa "meille" tai "teille", kun täällä ei tosiaan asu kuin minä. Koska täällä päin lähes kaikki sanovat niin, se tulee kuin luonnostaan.

    Tuosta blogin todenmukaisuudesta vielä muutama sana. Siis joo, monet ajattelevat, että keksin tämän tarinan päästäni ja olen vain tylsistynyt perheen äiti, mutta ei, en ole. Se ei kuitenkaan ole mielestäni olennaista tässä blogissa, vaan se, että blogi herättää kysymyksiä ja keskustelua ja saan hyviä neuvoja teiltä. Ja tietysti uudet näkökulmat asioihin ovat tärkeitä.

    Kiitos kaikille kommenteista! :)

    VastaaPoista