Sivut

maanantai 30. syyskuuta 2013

Mä heräsin taas siihen kohtaan, jossa minua ammutaan otsaan

Keskellä yötä herään viestin ääneen. Tommi. "Mitä kuuluu?"

Ei, ei, ei! Hän ei voi olla tosissaan! Ei voi! Ihan oikeasti kehtaa tulla kysymään mitä minulle kuuluu, kun on ensin unohtanut olemassa oloni viimeiset kolme päivää.

Kirjoitin niin pitkää vastausta hänelle, että ennen kuin ehdin edes lähettää mitään, häneltä tulee kaksi viestiä lisää. "Ootko sä kotona?" ja "Nukutko sä?"

"Sä et ole vastannut puhelimeen koko viikonloppuna. Sä myös satuit unohtamaan yhden pikkujutun. Mä odotin sua siinä kaupan edessä perjantaina. Ja sä et ikinä tullut. Miks sua nyt yhtäkkiä kiinnostaa mitä mulle kuuluu? Se ei ole sun asias. Mulla on jo joku muu, joka huolehtii musta, huolehdi sä vaan siitä rakkaasta Sallastas nyt. Vai etkö sä rakastakaan sitä? Teidän suhde taitaa olla ihan samanlainen kun mun ja sun suhde aikoinaan. Pelkkää seksiä. Sulla ei oo mitään tunteita. Sä olet pelkkä tunteeton paska, etkä kykene tajuamaan sitä. Mitä sä haluat musta, rakas? Tajua nyt viimein se, että seksiä sä et multa enää saa. Mä en rakasta sua. Eikä rakasta kukaan muukaan kun ne tajuaa millainen sä oikeasti oot. Jätä mut nyt vaan rauhaan."

"Anteeks."

Anteeks! Mitään muuta hän ei osaa sanoa. Pelkkä 'anteeks' muka korvaa kaiken! Ei, ei se korvaa. Ei enää. Se on kuultu niin monta kertaa. Se on vain sana muiden joukossa. Se ei tarkoita mitään.

En edes jaksanut vastata hänelle enää. Annoin vain olla. Miettiköön nyt, yrittäköön ymmärtää miltä minusta tuntuu. Tiedän kyllä, ettei hän edes yritä. Ei hän pysty ymmärtämään.

Kuluu tunti, nukahdan ja herään siihen, että puhelimeni soi. Ja Tommi. Taas. En vastaa. Toisen puhelun kohdalla laitan tyynyn pääni päälle, en halua kuulla. Viesti. Kaksi puhelua ja viesti taas. Viidennen puhelun kohdalla lyön luurin korvaan. Kuudes puhelu. Ja seitsemäs. Seitsemän puhelua vartin sisällä. Kahdeksanteen vastaan itkien. Olen henkisesti niin totaalisen väsynyt. En halua enää. En halua.

Puhun Tommin kanssa hetken, mutta en muista puhelusta oikeastaan mitään. Itkin vain kokoajan, huusinkin kai jossain vaiheessa. Hän hoki sitä tuttua "anteeks, anteeks" -mantraansa, niin kuin hänellä yleensä on tapana.

Kyllä minä kuulen hänestä vielä. En tiedä milloin, enkä haluakaan tietää. Antaisi minun nyt vain olla.


4 kommenttia:

  1. no jossei kinost nii puhelin kiinni/äänettömälle

    VastaaPoista
  2. No joo, mutta haluaisin kuitenkin saada muilta tulevat puhelut. Silloin tällöin Lauri on öisin alaovella/pyytää lähtemään ulos/pyytää minua heille yms.yms. ja ne puhelut taas olisi mukavaa saada.

    Ja tiedän myös tasan tarkkaan sen, että Tommi jatkaa päivällä, jos en yöllä vastaa. Numeron vaihto on toki vaihtoehto, mutta en haluaisi siihenkään alkaa. Haluan sovinnon Tommin kanssa, olimme sitten väleissä tai emme, niin sovussa haluaisin päättää tämän. En vain tiedä onko se mahdollista.

    VastaaPoista
  3. Uusissa puhelimissa älypuhelimissa voit estää Tommin soitot kun laitat puhelut esto/suodatuslistalle.Tai lataammalla esin fonecta caller ilmaisen numeronpalvelun puhelimees esin google play kaupasta ja ottamalla se yhdel txt viestil käyttöön,siellä voit estää puhelut Tommin numerosta kun soittaa numerolla sulle

    VastaaPoista
  4. Minun puhelimeni ei mikään ihan huippu uusi ole, joten en tiedä onko siinä kyseistä ominaisuutta.. Täytyykin perehtyä tarkemmin, kiitos vinkistä :)

    VastaaPoista