En tahdo olla yksin

Laurilla oli eilen taas mökömökö -päivä ja taitaa olla tänäänkin, Tommi on tasan kaksi viikkoa myöhässä ja kaikki ystävät vihaavat minua. Kuluneella viikolla olen ollut Laurin kanssa kahtena päivänä, kerran jopa yökylässä, mikä on ihan super hyvin, koska yleensä näemme maksimissaan kerran viikossa. Kavereiden kanssa en ole ollut kertaakaan, heitä ei vain ole. Ja äidin kanssa olen viettänyt aikaa kolmena päivänä ja vietän luultavasti myös tänään.

Äiti on ihan kiva, silloin kun tulemme toimeen. Viihdyn hänen kanssaan, mutta toisinaan on pitkiäkin ajanjaksoja, kun en vain voi sietää häntä. Onneksi nyt ei ole sellainen ajanjakso, koska muuten olisin vielä yksinäisempi kuin nyt olen.

Viimeyönä kävin vielä myöhään kävelemässä ulkona. Uni ei vain tullut, ahdisti ja ärsytti. Kävelin tosi pitkään ja ripeästi ja kotiin tullessani nukahdin heti. Sain jopa nukuttua kohtalaisen hyvin, heräsinkin vain muutaman kerran.

Nyt särkee päätä ja taidan olla vain kotona tämän päivän. Pyydän äitiä käymään ja otan ehkä eilisen iltalenkin uusiksi. Joo, kuulostaa hyvältä. Niin minä teen. 

Aloitin äsken kirjoittamaan taas yhtä kirjettä, sellaista siis tulossa luultavasti myöhemmin tänään! Hauskaa lauantaita teille!