Mayan pyynnöstä tänään vuorossa jonkinlaista postausta tulevaisuuteen liittyen. Kirjoitin aiheesta jo aiemmin, mutta sen jälkeen kaikki on muuttunut. Tästä löydätte aiemman postaukseni KLIK.
Joten, millaisena ajattelen tulevaisuuteni nyt?
Vuoden kuluttua: Olen vihdoin täysi-ikäinen ja ylioppilaskirjoitukset ovat tulossa. Toivon, että olen yhdessä Laurin kanssa, hän saattaa olla armeijassa, mutta silti. Olen pääsemässä yli Tommista, enkä ajattele häntä läheskään niin usein kuin nyt. Kirjoitan paljon ja olen aloittanut jonkin uuden harrastuksen.
Viiden vuoden kuluttua: Olen 22-vuotias, toivottavasti ylioppilas ja jos käy hyvä tuuri, jopa pienen lapsen äiti. En usko, että olen ehtinyt hankkia muuta koulutusta vielä lukion lisäksi, mutta töitä olen tehnyt sen verran, etta olen saanut rahaa säästöön. Toivon, että olen yhä yhdessä Laurin kanssa, kihloissa myös, ja niin kuin sanoin, lapsi olisi kiva, muttei vielä välttämätön. Asun luultavasti kerrostalossa, kaksiossa tai kolmiossa. Harrastan luultavasti kirjoittamista, joko blogin muodossa tai aloitteilen suunnittelemaani kirjaprojektia. Aion aloittaa opiskelun, kunhan lapsi kasvaa ja jos rahatilanne sallii sen.
Kymmenen vuoden kuluttua: Olen 27-vuotias, toivottavasti valmistunut ammattiin, en kyllä tosiaan tiedä mihin ammattiin, mutta kuitenkin. Jokin taideala tai jotain kirjallisuuteen liittyvää ehkä. Esikoiseni täyttää pian kuusi vuotta ja toinen lapsi on tulossa. Asuntoa voisi vaihtaa, ehkä rivitaloon tai johonkin somaan pieneen omakotitaloon. Parisuhde sujuu hyvin ja olen töissä. Kirjaprojekti valmistus hitaasti, mutta varmasti.
Kahdenkymmenen vuoden kuluttua: Olen 37-vuotias, hui! En tosiaan osaa edes ajatella näin pitkälle, mutta toivon olevani kahden lapsen äiti, onnellisessa parisuhteessa ja työelämässä. Minulla olisi harrastuksia, taidetta ja urheilua kenties.
Ei sen kummempia haaveita, kuulostaako ihan epärealistiselta? Yllätyittekö? Pieniä haaveita, mutta ne tekisivät minut onnelliseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti