Tommi lähetti minulle viestin!!!
En saanut unta, vähän niin kuin arvelinkin, joten avasin tietokoneen. Tarkistin sähköpostini ja kaikkien niiden roskapostien seassa oli viesti otsikolla "Anteeks". Arvasin heti keltä se on. Lähetysaika tasan 24 tuntia sitten ja lähettäjänä Tommi. Mistä ihmeestä hän on saanut sähköpostiosoitteeni?
"Mulla on ikävä sua. Mä olen niin pahoillani kaikesta, enkä mä kestä sitä miten mä näen sut melkein joka päivä jossain. Sä näytät olevan onnellinen. Sä et varmaan enää edes ajattele mua. Mut mä ajattelen sua tosi paljon. Mä vain halusin sanoa, että mä haluaisin vielä yhden mahdollisuuden. Mä olen miettinyt kaikkea tosi paljon ja mä tiedän etten kyllä ansaitse sitä. Voitko edes harkita soittavas mulle? Mä soitan sulle maantantaina, jos susta ei kuulu. Oot rakas."
Ei. Ei. Ei. En kestä. En halua. Sydän huutaa "jes!" ja järki itkee verikyyneleitä. Miksi? Miksi juuri nyt? Sydän vei voiton. Soitin.
"Haloo?"
Ei, ei, ei. Itken jo nyt. Soittaminen oli virhe.
"Ada täällä, mä sain sun viestin."
Puhuimme kauan. Tosi kauan. Sanoin kaiken, minkä olen ikinä halunnut sanoa. Tuntui niin hyvältä puhua taas, kertoa ihan kaikki. Itkin kokoajan. Aina kun Tommi puhui, aina kun kuulin hänen äänensä, lisää kyyneleitä virtasi poskiani pitkin.
"Mä olen ihan just siinä teillä, päästätsä mut sisään jos tuun?"
Mitä ihmettä minä teen? Miksi puhun Tommille? Miksi soitin? En halua! Miksi hän on tulossa tänne? Kaikki tunteet tulevat takaisin! Minulla on Lauri, hänellä on Salla.
"Joo, tuu vaan."
Ja Tommi tuli. Tunteet pomppivat edes takaisin. Tuntui, että kuolen siihen paikkaan. Kun kävelin alas avaamaan oven, sykkeeni oli niin korkealla, että pelkäsin pyörtyväni. Ja siinä me seisoimme, ulko-ovella ja tuijotimme toisiamme. Minä itkin, Tommi itki. Tommi kysyi luvan halata, mutta en suostunut. Ei, ei kaiken sen jälkeen. Se olisi liikaa minulle. En ollut varautunut tällaiseen, pari tuntia sitten en vielä tiennyt mitään tällaista tapahtuvan.
Päästin Tommin sisään, istuin sohvalle ja hän tuli viereeni. Puhuimme Laurista, Sallasta, Tommi kertoi itsestään ja minä omasta elämästäni. Nauroimme ja itkimme vuorotellen. En osaa edes kuvailla sitä tunnemyrskyä, joka minut valtasi. Puhuimme ensitapaamisestamme, viime talvesta, siitä salaisuudesta joka meidän kahden välillä on. Puhuimme ensisuudelmastamme, seksistä, ihan kaikesta meidän välillämme.
"Mulla on ollut ikävä sua. Jos mä nyt eroaisin Sallasta, voisko meistä tulla vielä jotain? Musta tuntuu, että mun ja sun välillä on jotain sellasta, mitä mulla ei oo ikinä ollut kenenkään kanssa. Mä en pysty unohtamaan sua. Mä en vaan pysty, en millään. Mä haluan suudella sua nyt, mä haluan olla sun lähellä, mä haluan olla ihan julkisesti sun."
"Okei, eli sulla ja Sallalla menee huonosti? Sä sanot noi samat sanat kaikille, ne ei merkitse mulle enää mitään."
"Meillä menee ihan samalla tavalla kuin aina, sillälailla tasaisesti. Ei hyvin, muttei huonostikaan. Mut se ei ole mulle se oikea. Mä olen kokoajan halunnu vaan sinut, mä vaan pelkään Sallaa niin paljon."
Tässä vaiheessa halasimme, suostuin siihen. Ja sitten herra yrittää pussata.
"Päästä irti minusta. Nouse ylös, heti. Sä et koske muhun enää. Sä olet Sallan, mä olen Laurin ja se asia ei oo siitä mihinkään muuttumassa kuitenkaan. Sä olet tollanen itsekäs paska, seksiä sä vaan tulit täältä kinuamaan. Mä en ole mikään huora ja vaikka olisinkin, sulle en antais. Mä olen onnellinen Laurin kanssa, hyväksy se äläkä kiusaa mua enää."
Seuraavat viisi minuuttia Tommi pyyteli anteeksi ja alkoi tekemään lähtöä takaisin kotiin. Ja sitten hän esitti hyvän kysymyksen.
"Mikä meidän tilanne on nyt? Ollaanko me ystäviä? Mä mitä luultavammin jätän Sallan, koska mä en kai pysty enää olla sen kanssa, mut voidaanko me olla ystäviä? Saanko mä vielä tän yhden mahdollisuuden?"
"Soita mulle huomenna, mun täytyy selvitellä mun ajatuksia yön yli."
Ja niin Tommi lähti kotiin. Hän soitti vielä myöhemmin, kertoi päässeensä kotiin ja kertoi haluavansa minua. Just joo. En tiedä mitä teen. Jos Tommi eroaa, olen valinnan edessä. Tommi vai Lauri?
No Lauri tietysti. Kai. Ahdistavaa. Itkettää. Miksi Tommin piti tulla? Miksi soitin? Mitä teen?
Katso asiaa eteenpäin. Kysy neuvoja mutta mieti myös itse. Mitä sä oikeasti haluat? Jos ensimmäinen ajatukses on tommi, niin sun pitää antaa sille tarkat neuvot. Mitä voi tapahtuu ja mitä ei. Mikä sopii ja ei sovi sulle. Samanlaista tilannetta ei kannata koota uudestaan, sen ihmisen täytyy muuttua ja päästä eroon Sallasta kokonaan. Älä tyydy yhtän vähempään.
VastaaPoistaEntä jos mieleesi tulee Lauri. Onko Lauri se jonka kanssa haluat jakaa tulevaisuutesi? Riidat, naurut, itkut, kaikki... Rakastatko sitä oikeasti vai onko Lauri ollut se, joka tuli lohduttamaan tilalle? Näitä kaikkia inhottaviakin asioita sun täytyy miettiä. Sun parasta toivoen, Beea.
Olen lukenut aika tarkkaan koko blogisi läpi parissa päivässä. Olen muodostanut jonkinlaisen kuvan sinusta ja näistä pojista joita olet tapaillut, kaiken kirjoittamasi perusteella. Mielestäni vaikutat hyvin perusturvattomalta ihmiseltä, niin kuin moni ikäisesi tyttö ja vanhempikin ihminen on. Oma identiteetti on vasta muodostumassa, ja sitä peilataan hyvin paljon toisten ihmisten kautta. Kovinkaan moni meistä ei ole saanut sellaisia eväitä elämään kotioloistaan, että olisi niin vahva ja hyvä itsetunto, joka edesauttaisi kypsien ja onnelisten ihmissuhteiden löytämistä.
VastaaPoistaAjattelen, että ne ihmiset joihin tunnemme eniten vetoa ja joita vedämme puoleemme, ovat meidän parhaita peilejämme senhetkisessä kasvussamme. Etenkin Tommi vaikuttaa hyvin epävarmalta ja ailahtelevaiselta. Toisaalta moni 22-vuotias, etenkin mies, on sellainen. He kun tulevat hieman jälkijunassa näissäkin asioissa. Melko moni heistä on vielä siinä vaiheessa, että he eivät ole oikeasti valmiita sitoutumaan (eikä sen puoleen moni sen ikäinen nainenkaan). Kun omat haavat ovat syvät, haetaan näennäistä lohdutusta jostakusta, joka saa tuntemaan illuusiota jonkinlaisessa turvassa olemisesta. MIelestäni tässä on Tomminkin tapauksessa kyse; hän tietää että Salla ei ole hänelle oikea, mutta on suhteessa kuitenkin, sillä jotain hänen turvaton puolensa Sallasta saa; Salla on riippuvainen Tommista ja se on hänestä turvallista. En tiedä oletko sinä sen oikeampi Tommille.
Yritä miettiä (ja varmasti olet jo miettinytkin), mitkä edellytykset sinulla oikeasti olisi Tommin kanssa tasapainoiseen suhteeseen? Tommi on pettänyt luottamuksesi jo kymmeniä kertoja. Eikö suhteessa kuin suhteessa tärkeintä ole juuri luottamus, niissä pienissäkin asioissa? Muuten riidellään koko ajan. Juttunne alkoi salailulla. Sen pitäisi olla jo suuri hälytysmerkki. Todennäköistä on, että jos olisit yhdessä hänen kanssaan, sama kaava jatkuisi Tommilla, koska hän ei vaikuta olevan kovinkaan tietoinen tästä alitajuisesta kaavasta mitä hän suhteissaan suorittaa. Mieti, haluatko ihan oikeast olla näin tasapainottoman ihmisen kanssa? Toisaalta et itsekään vaikuta kovin tasapainoiselta, vaan tuntuu kuin etsisit jotakuta, joka "pelastaa" sinut.
En tarkoita olla karkea, kirjoitan nyt vain millaisen kuvan olen kaikesta saanut blogin perusteella. Mielestäni sinulle olisi terveellistä tasapainottaa elämääsi; hanki harrastuksia. Tutustu ihmisiin, jos koet että kaipaat enemmän kontakteja (esim itse olen introvertti ja en kaipaa kovin paljoa ihmiskontakteja jokapäiväiseen elämääni työelämän lisäksi), osallistu, tee, nauti luonnosta, katso leffoja, lue kirjoja jne... Tämä on kliseistä, mutta kun olet tyytyväinen elämääsi ja vahvistat itsetuntoasi asioilla joissa olet hyvä ja joista tulee hyvä mieli, se ei voi olla näkymättä ulospäin.Sen sijaan, että istut kotona odottamassa, että eteesi tulee suhde, joka "ratkaisee kaikki ongelmasi", on pelkkää elokuvien höpinää. Kukaan ei voi sinua pelastaa, etkä sinäkään varmaan halua olla vastuussa kenenkään pelastamisesta.
Laurikaan ei vaikuta kaikkein tasapainoisimmalta mieheltä, mutta paremmalta vaihtoehdolta kuitenkin kuin Tommi. Se muuten mitä teet Laurin selän takana (kaikki Tommin tapaamiset ym) ovat muuten periaatteessa ihan samaa pettämistä kuin mitä Tommi teki sinun kanssasi pettäessään Sallaa - vain sillä erotuksella että taisitte harrastaa seksiä, mitä et tee nyt Tommin kanssa kuitenkaan?
Tsemppiä sulle, jatka blogin kirjoittamista ihmeessä, olet hyvä kirjoittaja!
valitse lauri,tommi vaan satuttaa sua lisää jos jatkat sen kaa..mieti miltä laurista tuntuisi jos saisi tietää sun tapaamisestä tommin kaa , lauri on sulle parempi ku tommi ja tätä kirjottaessa tiedän jo että valitset tommin koska toimit sydämmelläsi
VastaaPoistaBeea: Lauri se on joka mieleeni ensimmäisenä tuli. Lauri on niin hyvä minulle, Lauri kohtelee minua oikein, hän kunnioittaa minua ja tunnen olevani suhteessa saman arvoinen hänen kanssaan. En silti haluaisi luopua Tommistakaan, ystävänä. Ja toinen epäilyksen aihe on se, että Lauri lähtee mitä luultavammin armeijaan pian. Mitä tapahtuu sen jälkeen? Kestääkö suhteemme? Laurin kanssa kaikki on niin epävarmaa, mutta Lauri se silti on kenet haluan.
VastaaPoistaJerita: Tervetuloa mukaan! Uskomatonta, että todella olet jaksanut kahlata koko blogin läpi!
Kommenttisi oli todella laaja ja herätti paljon ajatuksia minussa. Niin kuin ylemmässä vastauksessani kirjoitin, kyllä minä haluan Laurin. Häneen voin luottaa ja hänen tiedän olevan täysin rehellinen, mitä Tommi taas ei todellakaan ole. Ei minusta ja Tommista ikinä tulisi mitään kovin vakavaa, ei suhde toimi valheellisella pohjalla.
Tunnen jo nyt huonoa omatuntoa siitä, että tapasin Tommin eilen salaa Laurilta. Vaikka mitään suurta ei tapahtunut, salailen silti kokoajan asioita Laurilta, eikä se ole oikein. En kuitenkaan halua kertoa hänelle tavanneeni Tommin ja tuskin hän edes haluaisi kuulla, se vain satuttaisi häntä. En tietenkään voi jatkaa Tommin tapailua salassa, mutta en todellakaan vielä tiedä mitä teen. Päätös täytyy tehdä pian, mutta se ei tule olemaan helppo. En millään haluaisi luopua Tommista, mutta kyllä Lauri silti menee etusijalle.
Anonyymi: Yllätykseksesi (ja myös osittain omaksi yllätyksekseni) tunteet ja etenkin järki käskevät valita Laurin. Vaikka Laurinkaan kanssa ei ole helppoa, hänet minä silti haluan. Minun ja Tommin juttu on kuitenkin vielä hieman kysymysmerkki,pettämään en ainakaan lähde, enkä usko, että tämä voi ystävyytenäkään jatkua, koska tunteet ovat niin vahvoja molemmin puolin...
Kiitos kaikille kommentoijille, vastaukseni ovat varmasti sekavia, mutta niin ovat ajatuksenikin. Eiköhän kaikki tästä selviä ajan kanssa.