Salla Part 2

Olen aiemmin kirjoittanut teille jo jotain Sallasta, mutta Beean pyynnöstä kerron hieman lisää. Aiemmin kirjoittamani postauksen pääsette lukemaan tästä!

Aiempaa postausta kirjoittaessani Salla oli muistaakseni juuri katkaissut välit minuun, hermoni olivat kireällä ja olin hulluuden partaalla. Sen kyllä huomaa tekstistä, eikä niitä Sallan hyviä puolia pahemmin mainostettu. Nyt, kun tilanne on ns. rauhoittunut, voin kertoa teille myös niistä hyvistä puolista.

Ensinäkin, Salla oli ystävänä todella huolehtivainen. Aina kun olin sairaana, hän tuli käymään, toi ruokaa mukanaan ja varmisti, että pärjään. Kun minulla meni muuten vain huonosti ja sekoilin yksin ulkona keskellä talvea, hän järjesti minulle kyydin kotiin, teki iltapalaa ja peitteli sänkyyn. 

Muistan edelleen erään talvisen yön, kun tunsin tulevani hulluksi, olin äärimmäisen ahdistunut ja sekaisin ja istuin yksin lumihangessa. Salla soitti ja kysyi "onks kaikki hyvin?". "On", vastasin. Salla tiesi, että kaikki ei ollut hyvin. Hän pakotti minut puhumaan kanssaan, kertomaan missä olen ja tuli luokseni Tommin kanssa. Toisesta kaupungista, tunnin ajomatkan päästä. Vain katsomaan, että minä pärjään. He yhdessä raahasivat minut autoon, veivät Tommin kämppään, juottivat minulle vettä ja peittelivät. Seuraavana aamuna heräsin siihen, että Salla silitti hiuksiani. Hän oli ollut siinä koko yön, ihan vain minun takiani.

Vaatteeni roikkuivat pesuhuoneessa märkinä ja oksennuksessa, tärisin peittoni alla ja välttelin Tommin katsetta. Vajosin yhä syvemmälle kaikkien niiden tyynyjen sekaan. Joku oli auttanut minut suihkuun yöllä ja se joku oli Salla. Minulla oli päälläni Sallan puhtaita ja lämpimiä vaatteita. Sängyn laidalla oli minua varten tehty ruisleipä ja höyryävän lämmin kaakao. "Mä menen nyt pesemään sun vaatteet, yritä syödä sillä aikaa."

Salla soitteli joka päivä, varmisti, että olen elossa, että minä pärjään. Hän nosti minut takaisin jaloilleni joka kerta. En silloin ymmärtänyt sitä, mutta nyt ymmärrän. En olisi tässä ilman häntä. Olin niin yksin, minulla ei ollut ketään muuta. Kaikki muut olivat jättäneet minut, syystä tai toisesta, mutta Salla ei. Hän katsoi sekoilujani päivästä toiseen ja antoi kaiken anteeksi. Aina siihen päivään asti, kunnes sain häneltä viestin "mä en tahdo kuulla susta enää koskaan". 

En vastannut siihen viestiin ikinä. En ole sanonut sanaakaan hänelle sen viestin jälkeen. En kiittänyt mistään, mitä hän teki minun hyväkseni, en sanonut hyvästejä. En korvannut hänen tekemiään palveluksia. Vaan samaan aikaan, kun Salla teki kaikkensa minun eteeni, minä puuhailin hänen poikaystävänsä kanssa hänen selkänsä takana. Tein sen hirveimmän teon, minkä ystävälle voi ikinä tehdä.

Olen hirveä. En ansaitse ketään. Ette ikinä usko, kuinka vaikeaa minun oli kirjoittaa tämä kaikki, enkä edes voinut kirjoittaa kaikkea, mitä ajattelin. Tässä on taas niitä asioita, joita kovasti yritän sulkea pois mielestäni. Jotka yrittävät tunkea takaisin aina, kun näen Sallan. Ja hän muistaa ne myös. Hän vihaa minua. Ja se on minun oma syyni.