Sivut

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Could you remind me of a time when we were so alive?

Eilinen postaus tosiaan veti mieleni apeaksi ja aamulla en olisi millään jaksanut nousta ylös. Vaikka oli varmasti hyvä käsitellä nuokin asiat, eikä vain miettiä niitä yksin, niin oli se silti rankkaa. 

Puhuin Laurin kanssa heti aamusta ja hän löysi juuri ne oikeat sanat lohduttamaan minua. Hän on ihana! Nyt muistan taas kuinka onnekas olenkaan, kun minulla on Lauri. Hän hyväksyy minut juuri tällaisena, hän ymmärtää miltä minusta tuntuu, eikä väheksy ongelmiani. 

Koulumotivaationi on laskenut kuin lehmän häntä. Näen Sallaa niin usein, että en vain jaksa käydä siellä enää. Kaikki asiat mitä puhun koulussa ylipäätänsä kenellekään, kulkeutuvat heti Sallan korviin. Vaikka en edes näkisi häntä, hän varmasti tietää mitä minulla oli päällä, oliko minulla hyvä vai huono päivä ja monesta moneen olin koulussa. Se on rasittavaa. Tuntuu, kuin minua vahdittaisiin kokoajan. 

Ei pitäisi välittää ja suurimman osan ajasta en välitäkään, mutta tänään välitin. Lähdin jo aamulla kotiin, kun en vain jaksanut sitä jatkuvaa mulkoilua. Kerään voimia tämän päivän ja huomenna menen takaisin entistä vahvempana.

2 kommenttia:

  1. Ehkä voisit kirjoittaa Sallalle sähköpostin/kirjeen? Itse ainakin turvaudun usein kirjoittamiseen, jos minusta tuntuu etten osaa selittää asiaani rakentavasti ja toisekseen toinen saa aikaa reflektoida lukemaansa. Keventäisi varmasti sun oloa tosi paljon, vaikka Salla ei olisikaan valmis antamaan anteeksi. Ainakaan heti, voi olla että hän pystyy siihen kuukauden päästä tai useamman vuoden. Riippuen miten saa omat issueensa selvitettyä. Ehkä sitä välien paranemista voisi auttaa se, että kerrot seurustelevasi niin hän ei ainakaan koe sinua enää uhkaksi?

    VastaaPoista
  2. Sähköpostin tai kirjeen kirjoittaminen olisi varmasti hyvä ajatus, koska silloin saisin sanottua kaiken mitä haluan sanoa.

    En kuitenkaan halua tietää, mitä siitä seuraisi. Salla keksisi kirjeestäni varmasti vain lisää syitä vihata minua tai vaikka hän antaisikin anteeksi, en pystyisi olemaan ystävä enää. Meidän välillämme on niin valtava salaisuus, jota en voi ikinä kertoa, enkä pystyisi valehtelemaan hänelle kaikesta. Hän kuitenkin on yhä Tommin kanssa, joten joutuisin näkemään myös Tommia ja meidän ollessa kolmestaan Tommi kuitenkin katselisi minua muutenkin kuin ystävänä, eikä se olisi reilua Sallaa kohtaan.

    Salla tietää jo, että seurustelen, koska juorut liikkuvat niin paljon, mutta ei hän silti kai halua olla ystäväni ja ehkä ihan hyvä niin...

    Vaikka eihän se helppoa ole luopua ystävästä näin, mutta olen itse tehnyt sellaisia virheitä, joita ei voi korjata enää.

    VastaaPoista