Perjantaina pihaovet potkaistaan auki

Otin aamulla sen asenteen, että tämä päivä on huono ja niinhän se sitten tietysti oli. Mikään ei sujunut ja kaikki ärsytti ihan tosi paljon. Aina siihen asti kunnes Lauri soitti.

"Mä haen sut koulusta huomenna niin tehdään jotain kivaa."

Koko loppu päivän hymyilin yksikseni. En malta odottaa huomista!

Näin myös Tommin tänään, kun hän oli hakemassa Sallaa koulusta, mutta kävelin vain ohi edes katsomatta sinne päin. Ei kuitenkaan siitä sen enempää, en anna minkään pilata tätä tunnetta nyt. 

Uskomatonta miten noinkin pieni juttu voi tehdä minut onnelliseksi, olisi jo huominen!