Huomenta, se olisi sitten torstain vuoro tänään. Laurista ei ole kuulunut toissapäivän jälkeen mitään ja ajattelin soittaa hänelle koulun jälkeen. Minulla on ikävä. Olemme nähneet viimeeksi lauantaina, koska olemme molemmat olleet muka tosi kiireisiä.
Tämä päivä on huono. Tiedän sen jo nyt. Yöllä en saanut unta ja nousin ylös kaksi tuntia aiemmin kuin olisi tarvinut. Syksyinen sää ja tuo ankea sade tekee minut apeaksi. Syksy ja talvi eivät sovi minulle. Kun tulee pimeää, syvennyn omiin ajatuksiini ja menen piiloon koko maailmalta oman peittoni alle. En vain jaksa. En jaksa tehdä mitään, väsyttää liikaa, mutta nukkuminen ei auta. Tai auttaisihan se varmasti, jos saisin nukuttua.
Laurin vieressä nukun aina hyvin, mutta yksin en. Minulla on kauhean turvaton olo. Ahdistun jo illalla, kun tiedän, että kohta pitäisi nukkua ja valvon koko yön. Sitten torkun koulunpenkillä sen sijaan, että keksittyisin opiskeluun.
Ei tästä tule mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti