Koulu sitä, koulu tätä. Koulusta muistutetaan joka paikassa. Blogit pursuavat kouluangstia, innostusta ja kaikkea siltä väliltä. Kaupoissa mainostetaan koulujuttuja, koulukirjat pitäisi ostaa, koulu sitä ja koulu tätä. Koulu stressaa!
Joka vuosi olen jonkin verran hermoillut koulun alusta, mutta tänä vuonna erityisesti. Tänä vuonna siellä on Salla, joka vihaa minua. Tänä vuonna joudun joka päivä kohtaamaan sen tunnemyrskyn, joka minut valtaa nähdessäni Sallan. Joudun tekemään kaikkeni pysyäkseni hänen yläpuolellaan ja pystyäkseni vastaanottamaan kaiken sen vihan, jonka hän suuntaa minuun.
Minut nähdessään Salla tuntee ainoastaan vihaa, mutta minun tunteideni kirjo on hieman laajempi. En nyt sanoisi vihaavani Sallaa, mutta hän herättää paljon negatiivisia tunteita minussa. Sen lisäksi tunnen sääliä häntä kohtaan ja tunnen tehneeni väärin aiheuttaessani tämän kaiken ja tunnen tuhonneeni ystävyytemme. Hetkittäin myös ikävöin sitä ihmistä ja meidän hyviä hetkiämme. Vaikka tiedänkin, että näin on parempi ja että sen ystävyyden eteen ei olisi kannattanut tehdä töitä, silti tunnen ikävää.
Aina nähdessäni Sallan sykkeeni kohoaa huimasti, koska pelkään häntä. Ihan oikeasti pelkään. Olen yhä ihmeissäni siitä, että hän ei ole vieläkään lyönyt minua tai käynyt käsiksi.
Välillä myös ajattelen, että mitä jos hän oikeasti tietääkin kaiken. Jos hän onkin jostain saanut tietää, mitä minun ja Tommin välillä tapahtui.
Kaikki nämä asiat joudun taas kohtaamaan jokaikinen arkipäivä. En tiedä miten tulen kestämään sen. Ei pitäisi valittaa, itsehän minä tämän ongelman aiheutin, mutta pelottaa silti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti