Paha mieli. Itkettää, ahdistaa, ärsyttää. Laurista ei ole kuulunut, Tommista ei ole kuulunut, kaikki muut tekevät jotain. Minä istun kotona ja mietin. Syyllistän itseäni, vaivun kokoajan syvemmälle itseinhon syövereihin. Ällötän itseäni. Tässä joitakin ajatuksia, joita pyörii mielessäni nyt.
Niin kuin aiemmin teille kerroin, olen nähnyt Sallan useasti tänään. Se on väkisinkin tuonut mieleeni muistoja menneisyydestä, niiltä ajoilta, kun olimme vielä ystäviä. Tai hän oli minun ystäväni, se nyt on sanomattakin selvää, että minä en ollut ystävä, ainakaan kovin hyvä sellainen. Muistellessani kaikkea, mieleeni tuli eräs tapahtuma, jonka halusin myös kertoa teille. Olen miettinyt koko päivän, miten ikinä pystyinkään olemaan niin hirveä. Miten pystyin olemaan niin surkea ystävä ja olemaan täysin ajattelematta toisen tunteita, laittaen omat tunteeni etusijalle?
Oli talvinen ja kylmä tiistai, ihan tavallinen arkipäivä. Tommi oli ollut meillä yötä ja minä olin lähdössä kouluun. Tein hänelle aamupalan valmiiksi jääkaappiin ja jätin hänet meille nukkumaan. Keittiön pöydälle jätin lapun "Aamupala on jääkaapissa, mä tulen jo yhdeltätoista, nähdään silloin. Oot rakas♥"
Aamutunnit olivat äidinkieltä ja parinani oli kukas muukaan kuin Salla. Heti ensimmäisenä minut nähtyään Salla sanoi "Mä en ole saanut Tommiin mitään yhteyttä eilispäivän jälkeen, mitä mä teen? Ootsä nähnyt sitä?"
Hah, minä tiesin kyllä missä Tommi on, tiesin erittäin hyvin ja tiesin myös, mitä hän on tehnyt koko yön. "Tuskin sillä on mitään hätää, eiköhän se tänään sulle soittele, en mä oo sitä nähnyt."
Valhe numero yksi.
Ruokailu alkoi yhdeltätoista ja päästyämme tunnilta, Salla pyysi minua syömään kanssaan. "Ei, mun täytyy mennä käymään kotona, unohdin yhden kirjan sinne, nähdään seuraavalla tunnilla."
Valhe numero kaksi.
Juoksin kotiin, jossa Tommi odotti minua. Hän oli juuri herännyt ja oli syömässä. Asia johti toiseen ja skippasin seuraavan tunnin kokonaan. Sallalta tuli kolme viestiä. "Missä sä oot? Etkö sä tulekaan? Onks kaikki ok?"
"Joo, mun olikin pakko vielä hoitaa yks juttu, tuun seuraavalle tunnille."
Valhe numero kolme.
Tommi lähti kotiin ja minä takaisin kouluun. Tein ruotsin paritehtävää Sallan kanssa. Olin puoli tuntia sitä ennen harrastanut seksiä hänen poikaystävänsä kanssa.
Kuinka hirveä voi ihminen olla? Miksi tein niin? Mitä ajattelin? Vaikka Sallakaan ei aina ollut mitenkään kovin epäitsekäs, minua kamalampaa ihmistä ei voi olla. En halua olla minä. Häpeän itseäni. Häpeän kaikkea, mitä olen tehnyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti