Edellisen postauksen julkaiseminen oli jotenkin todella vaikeaa, en edes tiedä miksi. Siinä oli niin paljon ajatuksia, joista on vaikeaa puhua, asioita, joita on myöhäistä muuttaa. Ehkä sen takia.
Kiitos Beea ihanista sanoista, kiitos myös sinulle rakas kun laitoit viestiä aamulla <3
Tunteet ovat jotenkin todella pinnassa kokoajan, Laurin kanssa menee hyvin ja olen ihan äärimmäisen onnellinen siitä. Silti kaikki negatiivisetkin ajatukset tunkevat takaisin mieleen kokoajan, enkä saa nukuttua. Ehkä tämä tästä, ajan kanssa.
Kävelin äsken Tommin talon ohi. En edes tiedä miksi. Se ei ollut matkan varrella, vaan kiersin pidempää kautta kotiin ihan vain huvikseni. Kai minä salaa toivoin näkeväni Tommin. Haluan näyttää hänelle olevani vahva. Pärjääväni ilman häntä. Haluan viedä häneltä sen nautinnon, jonka hän saa siitä, että luulee tuhonneensa minut. Olen kai paha ihminen, kun odotan kokoajan Tommin ja Sallan eroa. Toivon todella, että Salla pääsee eroon siitä valheen vyyhdistä ja Tommi jää yksin. Ihan yksin. Hänellä ei ole ketään enää sen jälkeen. Sitä minä odotan, ihan todella paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti