Se tunne on täällä taas. Vahvempana kuin koskaan. Mielikuvat valtaavat mieleni. Mielikuvat, jotka haluan unohtaa. Haluan keskittyä Lauriin, mutten voi. Pelkään, etten voi koskaan. Pelkään, ettei Tommi irroita otettaan minusta.
Sanon aina, etten kadu mitään. Ei se ihan niinkään mene. Haluan uskotella kaikille, myös itselleni, etten kadu. Mutta kyllä minä kadun. En vain jää pyörimään siihen katumukseen ja itsesääliin, nousen heti ylös ja muistutan itselleni, ettei menneille voi mitään. Joka kerta, kun katumus valtaa mieleni ja työntää minut kumoon, on ylös nouseminen vaikeampaa. Ja niin on käynyt taas.
Tunnen oloni likaiseksi. Tunnen olevani hyväksikäytetty. Pelkkä esine, nautintoon tarvittava välikappale. Huora, varaventtiili, jakorasia. "Mä rakastan sua." Ei, ei hän rakastanut. Ei koskaan. Hän rakasti kehoani. Käytti sitä hyväkseen vain saadakseen nautintoa. Ne kädet ympärilläni, ne huulet omiani vasten. Minä luotin ihan täysin häneen. Luotin jokaiseen sanaan. Tein kaikkeni hänen nautintonsa eteen. Kaikki ne sanat kuulostivat niin hyvältä. Ne olivat vain kulissia, aivan niin kuin kaikki muukin hänen kanssaan.
Olin ilmainen huora. Se, kenen luokse tultiin strippiklubilta, kun ei ollut varaa viettää iltaa maksullisen naisen kanssa. Ja se on fakta se. Hän tosiaan teki niin! Ja minä olin tyhmä, sinisilmäinen lapsi, enkä edes siinä vaiheessa saanut rakkauden sokaisemia silmiäni auki. Kävelin räntäsateessa häntä vastaan. Hain hänet strippiklubin ovelta harrastamaan seksiä kanssani! Olin hänelle vain yksi huora muiden joukossa. Olin aina saatavilla.
Hän oli ensimmäiseni. Hän tiesi sen kokoajan, eikä epäröinyt hetkeäkään. Syötti minulle kokoajan lisää valheita ja minä uskoin kaiken. Mitään muuta en kadu niin paljon, kuin omaa tyhmyyttäni. En olisi tässä kirjoittamassa tätä nyt, jos en itse olisi lähtenyt mukaan siihen leikkiin. Jos en olisi sulkenut silmiäni totuudelta. Mitään ei olisi tapahtunut, jos olisin ymmärtänyt tämän kaiken aiemmin.
Siinä vaiheessa, kun olin menettänyt kaiken, hän tarjosi rahaa. Rahaa alkoholiin, vaatteisiin, vuokraan. Ikinä en ottanut senttiäkään vastaan ja siitä olen ylpeä. Ylpeämpi kuin mistään muusta tekemästäni valinnasta. Olisin mielummin vaikka asunut katuojassa, mutta hänen rahojaan en halua.
"Voin maksaa sun ens kuun vuokran." Vuokrani on noin neljäsataa euroa. Olin neljän huntin arvoinen. Menetin lähes kaiken puolessa vuodessa ja hän tarjoaa minulle siitä vastineeksi neljää sataa!
Seison peilin edessä ja katson itseäni. Siinä se on, neljän sadan euron arvoinen vartalo. Neljän sadan euron minä. Tekee mieleni oksentaa. Tekee mieleni tuhota tämä vartalo, se vähä mitä siitä on jäljellä. Joka aamu kun herään, minua katsoo peilistä neljä sadan euron seteliä. Sitä ei voi unohtaa. Sitä ei voi antaa anteeksi. Ikinä.
Tästä tunteesta en ole paljon puhunut. En oikeastaan kenellekkään. En Laurille, en kai parhaalle ystävällenikään. Ei tästä ole helppoa puhua. Minulla on hinta. Ei siitä voi puhua muille. Mitä edes sanoisin? Silti se on kokoajan mielessäni. Sitä mietin silloin, kun vaivun ajatuksiini ja tuijotan kauas tyhjyyteen. Sitä minä mietin aina silloin, kun kysyt "mitä sä mietit?" "en mitään..." Jätä rakas kommenttia jos sä olet siellä, tuskin kuitenkaan pystyn puhumaan tästä kasvotusten. En halua. En pysty.
Sellaisia ajatuksia tänään, vähän erilaista pohdintaa kuin yleensä. Neljä hunttia kiittää ja kuittaa ja yrittää nukkua edes hetken. Öitä ♥
Rakkaus todellakin sokaisee silmät. Se sitoo silmät pehmeällä silkkiliinalla ja kuiskaa pehmeitä sanoja korviin. Se vie järjen ja saa tuntemaan itsensä maailman onnellisemmaksi ihmiseksi. Mutta aina on huominen. Tänään ei kaduta mitään, mutta huomenna asiat ovat jo toisin... Mutta haluun sanoa että sä olet arvokas just tollaisena. Ei kannata tuomita itseään, sillä teet mielessäsi vielä surutyötä Tommin suhteen. Se ei loppunut vuosi sitten vaan se loppui vasta äskettäin. Pääset varmasti yli Tommista, niin mäkin pääsin yli eräästä ihmisestä... Uudet tuulet puhaltaa. Tommilla oli sairas mieli ja se yritti purkaa pahaa oloaan suhun ja sai sulle tunteen että sun pitää pitää huolta siitä. Sun ei tarvi. Tommi ikäänkuin sairastutti sun mielenkin ja sao sut tuntemaan että oot vain rahaa, kun taas Tommi tunsi olevansa vain pettäjä. Mutta niinhän se onkin, kun taas sä oot jotain muutakin. Mä uskon että Lauri ja sen kaverit on hyvää seuraa sulle.:) Mutta hei muista että sä olet ihminen, joka tekee virheitä niin kuin me kaikki. Sulla on kuitenkin sydän joka tuntee, toison kuin Tommilla. Beea
VastaaPoistaKiitos, Beea <3
VastaaPoistaIhania sanoja, jotka nostivat minut taas takaisin polvilleni. En pääse jaloilleni vielä pitkään aikaan, mutta yritän kovasti.