Kohta loma loppuu ja tulee taas paluu arkeen. Pelottaa. Pelottaa ihan todella.
Ensinäkin, en tuntenut Lauria vielä ennen loman alkua, joten en tiedä miten arki hänen kanssaan toimii. Miten saamme aikataulumme sopimaan yhteen? Ja toisekseen, palaan kouluun, jossa minulla ei ole mitään. Opiskelu ei kiinnosta, siellä ei ole ystäviä ja kaiken lisäksi siellä on Salla. Joudun kohtaamaan hänet joka päivä. Ihan jokainen päivä. En kestä sitä, en oikeasti.
Stressaa ihan liikaa. Olen miettinyt, että pitäisikö minun mennä puhumaan koulukuraattorille. Olen käynyt siellä pari kertaa aiemminkin, mutta ihan eri asioiden takia. En sitten tiedä onko siitä hyötyä vai ei, mutta ajattelin ainakin kokeilla.
Onko teillä kokemusta kuraattoreista, psykologeista yms.? Oliko ammattilaisavusta hyötyä vai ehkä jopa haittaa? Kävittekö juttelemassa säännöllisesti, epäsäännöllisesti vai ehkä vain yhden kerran? Menittekö puhumaan vapaaehtoisesti vai jonkun muun käskystä? Luen kokemuksistanne mielelläni!
On kokemusta psykologista,menin vapaaehtosesti?okei kaveri käski,puhuin sille koulukiusaamisesta ja sitten no se auttoi kun sain puhua siitä ja kävin epäsäännöllisesti noin yhen kuukauden ajan..mut sitku aloin vihjailemaan kuolemasta niin se alko kyselemään kaikkee että viilteletkö ja en halunnu kertoa totuutta nii valehtelin ja se oli vaa tosi ahdistavaa ja se olikin just sen takia mun toiseksi viimenen kerta sillon siellä..varsinki kun uhkaili että porukoille pitäis kertoo ymym mut nii kylhän se auttaa ihan oikeesti ja sille ei oo pakko kertoo mitää mitä ei halua,mut joo loppujen lopuksi siitä oli hyötyä niin kyllä se kannattaa ees kokeilla puhua asioista sille c: toivottavasti oli ees jotain apua täst kokemuksest tai mikä tää ny onkaa..
VastaaPoistaKiitos paljon kommentistasi :)
VastaaPoistaAion kyllä mennä ainakin kerran käymään ja katsoa sitten millaista se on. Itse myös pelkään sitä, että vanhemmilleni soitetaan, mutta ei auta. Pakko minun on puhua, en voi olla enää yksin näiden ajatusten kanssa.