Tässä teille vuorostaan Laurille kirjoittamani kirje, jota en siis sitäkään ikinä lähettänyt. Tämä on aluinperin kirjoitettu paperille, mutta kopioin sen siitä suoraan tähän. Rakkauden täyteistä lässytystä luvassa, varautukaa!
"'Mä rakastan sua', sä sanoit mulle jo kerran. Silloin en tiennyt, tarkoititko sä sitä oikeasti. Vasta sen meidän leffaillan jälkeen mä olin varma, että sä tarkoitit sitä. Sen jälkeen kaikki on mennyt paljon paremmin, kuin ennen sitä. Rakkaus on mulle vaikea asia, niin kuin sä tiedät. En saa selvää omista tunteistani, eikä kukaan muukaan kai saa. Mutta yks asia on selvä. Mä rakastan sua. Vilpittömästi, ihan tosissani ja päivä päivältä yhä enemmän.
Silloin kun me tavattiin ensimmäisen kerran, mä epäröin tosi paljon. Mä tiesin kyllä heti, että sussa on jotain erilaista, jotain, mikä vetoaa muhun, mutta mä olin silti epävarma. Sussa oli jotain salaperäistä, enkä mä tiennyt onko se hyvä vai huono juttu. Mutta sekin on selvinnyt mulle jo. Se on hyvä juttu.
Sä olet äkkipikainen ja ärsyttävä. Sä olet sekopää ja yllytyshullu. Sä olet suorasanainen ja arvaamaton. Mutta tiedätkö mitä? Mä rakastan niitä kaikkia piirteitä. Ja mä olen itse ihan samanlainen. Mä rakastan niitä syvällisiä keskusteluja sun kanssa, niitä, jotka alkaa aina itkettää mua. Niitä on vaan niin vaikea aloittaa, sun kanssa on vaikeaa puhua vakavasti, kun sä olet tuollainen höpsö. Sä et osaa olla vakava. Ei se mitään, vakavuus on tylsää. Ja yks asia on ihan varma. Sä et ole tylsä. Et sitten mitenkään päin.
Sä olet vaikea tapaus. Sun eteen saa tehdä töitä, sä olet hankala, senkin hölmö. Leikit vaikeasti tavoiteltavaa ja se on oikeastaan aika söpöä. Sä olet vaikeasti tavoiteltava, mut sit kuitenkin jossain vaiheessa luovutat ja oot sellainen läheisyyden kipeä herkkis. 'Mä en halua pussata julkisesti', ja paskat! Kukahan se oli viimeekskin linja-autossa kokoajan minussa kiinni? No sinä! Oot niin suloinen, etten kestä!
Niin kuin sä varsin hyvin tiedät, mä kerron sulle ihan kaiken. Vaikka ne olis jotain negatiivisia juttuja, mä en halua salata mitään. Ja musta tuntuu, että sä kerrot myös kaiken mulle ja mä arvostan sitä. Mikään ei oo mulle suhteessa niin tärkeää, kuin rehellisyys on. (Blogi on muuten oikeasti yksi suurimmista salaisuuksistani, jota Lauri ei tiedä.)
Sä olet tuollainen epätäydellinen idiotti, just sopiva mulle. Mä rakastan sua."
Tietääkö Lauri sun ja Tommin menneisyydestä?
VastaaPoistaAloin joku aika sitten seuraamaan tätä blogia ja pitää kyllä sanoo, että koukussa ollaan :)
Juu, Lauri tietää oikeastaan kaiken. Kerroin hänelle lähes heti tutustuttuamme, koska Tommi kuitenkin on mielessäni niin paljon ja hän yhä ottaa yhteyttä minuun silloin tällöin.
VastaaPoistaKerrottuani Laurille, sain blogissa jonkin verran kritiikiä siitä ja itsekin epäilin tehneeni väärin, mutta kyllä se oli oikea valinta. Rehellisyys kannattaa!
Kiva kun aloit seurailemaan, kommentoi toki useamminkin! Palaute, neuvot ja postaustoiveet ovat aina tervetulleita :)